Rääkkylä porskuttaa pinnalla edelleen

PÄÄKIRJOITUS Paksuniemen satamassa Rääkkylässä luvattoman pitkään oleillut hylätty alus, joka pysyi kuitenkin pinnalla talven pakkasissa ja kesän helteissä, ja pontevasti Kivisalmesta Koivuniemeen porhaltanut kirkkovene voisivat hyvin kuvata kunnan ja kuntalaisten sitkeyttä. Rääkkylällä ja rääkkyläläisillä on sitkeä tahto pysyä itsenäisenä kuntana, joka haluaa edelleen itse määritellä oman jatkonsa.

Kekälekunta täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Se on pitkä aika. Sellaista ennustajaa ei varmasti löydy, joka voi sanoa, että kunnalla on jäljellä vielä toiset 150 vuotta. Pessimisti voisi puhua enää vuosista ja optimisti ehkä muutamasta vuosikymmenestä.

Jatko ei ole kiinni pelkästään rääkkyläläisten tahdosta ja halusta, vaan asian ratkaisevat kylmät numerot. Kunnan talouden on oltava kunnossa ja valtionosuuksien on oltava siinä määrin kohdallaan, että ne antavat esimerkiksi väestömääriltään ja sijainneiltaan erilaisten kuntien jatkaa itsenäisinä. Valtionosuuksien voimakas supistaminen tai kulloisten hallitusten tahtotila saattaa keikauttaa kuntalaivan nurin, vaikka kippari olisi toista mieltä. Toisaalta kannattaa muistaa, että kunnat ovat myös itsenäisiä seilaajia, joita hallitusten vaihtumiset eivät hetkauta.

Toisaalla tässä lehdessä esiintyvät kirkkoveneen soutajat kuvastavat tilannetta, joka Rääkkylässä on todellisuutta. Kuntaa on jaettu jo vuosikymmeniä sitten. En itse muista oliko tuolloin kyse enemmän poliittisesta virtauksesta kuin taloudesta. Kunta on selvinnyt sittemmin useasta kriisikuntamenettelystä, jossa taloutta on laitettu kuntoon yhteistuumin vahvan tahtotilan turvin. Talouden sopeuttaminen onkin ainoa vaihtoehto, johon kunta voi vaikuttaa itse. Peruspalvelut on turvattava ja/ tai kunnan on tehtävä yhteistyötä entistä enemmän naapureiden kanssa.

Väestön ikääntymisen lievittämiseen ja työpaikkojen säilyttämiseen sekä mahdolliseen lisäämiseen on pystyttävä vaikuttamaan. Poppakonstia asiaan ei ole, mutta palvelutaso, johon on laskettava myös sote-palvelut, pitää säilyttää. Olemassa olevien yritysten työpaikat on turvattava. Yksi mahdollisuus on kesäasukkaiden houkutteleminen vakituisiksi asukkaiksi ja asuinkunnan korostaminen vaihtoehtona.

Rääkkylän kamppailu kuvastaa sitä suurta yhteiskunnallista muutosta, jossa väestö valuu suuriin kasvukeskuksiin ja niitä ympäröiviin kuntiin. Maa- ja metsätalousyhteiskunnasta ollaan jo siirretty aikoja sitten teolliseen yhteiskuntaan. Siitäkin on jo siirrytty palvelujen ja asiantuntijoiden maailmaan, josta Rääkkylän kaltaisilla kunnilla on mahdollisuus ottaa siivunsa kehityksen vastakohtana ja sen hyödyntäjänä.
Jari Partanen