Vielä on teatterikesää jäljellä

PÄÄKIRJOITUS Tämä jokakesäinen teatterikierrosselvitys on tullut yleensä tehtyä vasta elokuussa, koska oma lomailu on silloin ohi ja käytännössä teattereiden kesäkausi on ohi viimeistään elokuun puolivälissä. Lomakausi lähenee tietysti loppuaan ensi kuun puolella ja koululaisten palaavat pulpettien ääreen. Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen tutkailuun, jota olen koettanut epätieteellisesti tehdä tänä kesänä. Minkä ikäisiä mahtavat olla kesäteatterin kävijät?

Helppo ja liian yksinkertainen vastaus on tähän, että iäkkäät ihmiset, joille kesäteatteri on se kesän pakollinen ja mieluisa käyntikohde. Itse ennätin neljään esitykseen ja viideskin olisi tällä viikolla mahdollinen. Muut kiireet painavat päälle ja esityskin on tuttu, vaikka kyseessä on kuulemma uudistettu versio. Niin ne katsojat. Se on ainakin totta, että koululaisia ja nuoria tuossa parinkymmenen molemmin puolin näkee katsomoissa harvemmin.

Pitääkö tästä sitten olla erityisen huolissaan? En usko, koska moni esitys on pohjimmiltaan suunnattu varttuneemmalle väelle. Enkä tarkoita tässä eläkeikäisiä, vaan sovitaanko, että keski-iästä eteenpäin. Monessa kesäteatteriesityksessä eletään nostalgisen haikeissa tunnelmissa, johon kuuluu maalaisromantiikka ja kylämaisemat. Tämä ajatus ei millään poista ajankohtaisuutta ja tarvittaessa tiukkaa kritiikkiä erilaisista ilmiöistä. Ryhmien ja esitysten ammattitaito sekä onnistuminen vaihtelevat, mutta kesäteattereiden vahvuus on vilpitön tekemisen riemu. Hyvä esimerkki lapsia ja nuoria vetävästä kesäteatterista on Teatteri Traktori tuossa naapurikaupungissa. Aikuisiakin kutkuttavat esitykset ovat huikeata katsottavaa. Omasta viimeisestä käynnistä on jo jokunen vuosi aikaa.

Minun ”pakollinen” kiertue on suuntautunut Ristiin, Roukalahteen, Paksuniemeen ja Kinahmoon. Se viides olisi Maarianvaara, jonka esitys on Viinijärven Valistustalolla puolivälissä Taipaleen kulttuuriviikkoa. Viikko on muuten taas täynnä erilaisia tapahtumia, joita kannattaa käydä seuraamassa päivisin ja iltaisin ihan ikään katsomatta. Nuo Liperin ja Rääkkylän esitykset jatkuvat täyttä päätä.

Kaikki esitykset ovat olleet jälleen kerran mieluisaa katsottavaa. On se vaan kumma, että parissa esityksessä ensimmäiset viisitoista minuuttia on pitänyt odotella juonen ja esiintyjien vauhtiin pääsemistä. Ei kai ohjaajat tieten taiten rakenna draaman kaarta tällä tavalla. Toisaalta pitäähän draaman kaarta olla. Ehkä kyse on katsojan teatterilaseista, jotka ovat alussa jännityksestä sumeat.

Vilpittömästi voi sanoa, että tuohon porukkaan mahtuu ammattiteatteria ja niin sanottua perinteistä hyvän mielen kyläkesäteatteria. Sekä jotakin tuolta väliltä. Kaikista esityksistä kannattaa nauttia siekailematta ilman tiukkapipoista ennakkoasennetta – vielä on teatterikesää jäljellä!