Karanteenitunteita 12.6.
Nyt ei ainakaan pitäisi koronasta eikä karanteenista olla huolissaan, on niin ihana päivä. Enemmänkin näistä ihan omista vaivoista, joita on harteilleen kerännyt vuosien varrella.
Mutta siihen eiliseen juttuun sen verran lisäisin, että nuorena olimme niin köyhiä, että meitä nauratti. Meidän muuttokuorma tuli raktorin peräkärryssä, eikä se ollut täynnäkään. Oli pari tuolia, pöytä, jonka jokainen jalka oli eri pituinnen, hella ja halkolaatikko talonpuolesta, yksi komero. Hetekka, jokin pöytä ja kaksi nojatuolia. Lapsen sänky. Silloin oli kirkonkylän yläkerrat asuttu vuokralaisten kautta. Vanha seurakuntatalo, muistaneeko enää kukaan? Ei oltu varmastikaan kuultu koronasta, eikä maailman mullistuksista. Maakuntalehteä ei silloinkaan ollut vara tilata.
Tietoa kirjoittajasta
