Muistelua 7.6.2020
Koko päivän on mieli ollut matalalla myllyn paloa miettiessä. Olin nimittäin livenä katsomassa entistä paloa vuonna 1961.
Olimme muuttaneet kirkonkylällle asumaan vuoden alussa. Olipa esikoisemme saanut jopa vaunut, joissa työntelin lastani meijerille päin. Savu ja liekit opastivat paikalle. Asuimme vanhan seurakuntatalon yläkerrassa. Huone ja keittiö, siinä se oli ensimmäinen kotimme. Olin niin nuori, ettei köyhyyskään muuta kuin naurattanut. Tarpeellinen koti kuitenkin oli.
Toivottavasti korona ja karanteeni loppuvat ja mylly saa taas uutta tulta siipiensä alle.