Sopeutumiseen ja muutokseen

KOLUMNI Tämän viikon maanantaina vietettiin kansainvälistä leskien päivää. Suomen kielen leski on arvoituksellinen sana, ja lainaa sen alkuperä onkin. Todennäköisesti muoto on peräisin muinaisnorjan sanasta leysi. Sukulaissana on viron kielen lesk. Ruotsin kielessä leski-ihmistä nimittävien änkemanin ja änklingin lisäksi käytetään myös sanaa ensamstående – yksin seisova.

Leskeys ei katso ikää eikä sukupuolta, vaikka mielikuva leskestä on usein ikääntyneen ihmisen yksinäinen hahmo, jopa huumorimielessä – leskirouva mielletään harmaapäiseksi mummeliksi. Tilastojen mukaan maailmassa enemmistö leskistä onkin naisia. Virallisesti leski on siviilisääty, joka edellyttää naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olleiden puolisoiden erottanutta kuolemaa.

Kansainvälistä päivää on vietetty reilut kymmenen vuotta, kun YK:n yleiskokous halusi vuonna 2010 kohottaa lesket huomion kohteeksi. Joissain tapakulttuureissa leskiin kohdistetaan syrjintää, jopa kodistaan karkottamista. International Widows’ Day muistuttaa yksinjääneiden olemassaolosta ja heidän olosuhteidensa parantamisesta.

Suomessa leskien olot ovat pääsääntöisesti kunnossa, mutta muuttunut ja usein odottamaton elämäntilanne aiheuttaa uutta asennoitumista ja opettelua. Jos jää nuorena leskeksi ja on alaikäisiä lapsia huollettavana, ”naimakauppa” valtion viranomaisen eli maistraatin (nykyisin Digi- ja väestötietovirasto) kanssa on edessä. Kun ainokainen vanhempi jää vastuuseen kuolinpesän osakkaiksi tulleista alaikäisistä lapsista, ryhtyy viranomainen valvomaan omaisuuden ja rahavarojen käyttämistä vuositilien ja erilaisten lupien kautta. Kaikki lesket toimivat perikuntansa kanssa kuolinpesän omaisuutta hallittaessa.

Takavuosina oli tyypillistä elää leskenvuosi puolison kuoleman jälkeen konkreettisesti mustiin pukeutuen, edesmennyttä kunnioittaen. Surupuku saattoi olla myös lesken suoja, kun viesti ympäristölle omasta statuksesta oli selvä ja täten sai tietyllä tavalla olla rauhassa. Mutta samalla se voi lisätä ulkoapäin hartioille laskettua taakkaa: mitä pidetään leskelle sallittuna? Onko pukeutumisella ja käytöksellä väliä, kun itse tietää sisimmässään myllertävät tunnot ja elää surunsa kanssa? Elämä jatkuu eri tavalla.