Yksin kotona vai tapahtuman tuoksinnassa?

KOLUMNI Pääsiäinen Etelä-Espanjassa. Näyttävä, pitkä pääsiäiskulkue lipuu pitkin Malagan katuja, tuoden juhlapyhän kristillisen sanoman katujen varsille kokoontuneen tuhatpäisen ihmisjoukon silmien eteen. Kulkuetta ihastellaan, kuvataan ja tuokiokuvia siitä jaetaan tietysti sosiaalisessa mediassa. Vaikka sosiaalinen on jo itse tapahtumakin – mitä parhain tilaisuus juhlistaa pääsiäistä yhdessä, isolla joukolla.

Samaan aikaan Suomessa pääsiäispyhät kuluvat usein perhepiirissä, kenties sukulaisten kesken. Kirkossa moni meistä toki käy, ja kenties kaupungilla katsomassa ristin tiestä kertovaa esitystä. Riehakas juhlatunnelma on silti kaukana. Sama pätee jouluun. Se jos mikä on rauhoittumiselle, rentoutumiselle ja lasten ilolle omistettu kotoisa perhejuhla – ainakin oman kokemukseni mukaan. Teinivuosina joulunpyhinä oli lupa poistua ominpäin kotoa aikaisintaan Tapanin päivänä, Tapsan tanssien tapaisiin tilaisuuksiin.

En toki väitä, että me suomalaiset vain jurottaisimme kotinurkissa niinä kuuluisina arkivapaina. Otetaan esimerkiksi vaikka lähestyvä vappu. Tiedämme kaikki, miten mittavan suosion vapputapahtuma on saanut esimerkiksi Liperissä. Sokeroidut munkit ja iloisesti kupliva sima ovat sivuroolissa, niin makoisia kuin ovatkin. Tärkeintä lienee kokoontua rennosti yhteen, tavata tuttuja, vaihtaa kuulumisia. Viettää suomalaisen työn juhlaa yhdessä. Tämänvuotisesta tapahtumasta tekee erityisen se, että vappupäivän vietto on osa Liperin kunnan 150-vuotisjuhlavuoden tapahtumakattausta.

Samaa yhteen kerääntymisen henkeä on aistittavissa myös juhannuksena, kun väkijoukot vaeltavat rantamaisemiin elävää tulta ihastelemaan. Kenties pohdimme, kansanluonteellemme ominaisesti, että onko se nyt kesä mennyt, kun kokko romahti. Niin ainakin isoisoäitini tapasi sanoa. Totta on toki sekin, että aika moni meistä viettää juhannusta kesämökillään, kokon kera tai ilman. Kesämökki kun on paikka, jonne on kovin leppoisaa vetäytyä puuhastelemaan ja rantasaunaa lämmittämään, ihan kaikessa rauhassa. Kovin suomalaista sekin.

Mitä tällä kaikella yritän sanoa? Tapoja on monia, mitä juhlapäivien viettoon tulee. Ei oikeita eikä vääriä, vaan monenlaisia. Toisinaan on hyvä pysähtyä pohtimaan, miksi viettää sukujoulua tai käy vappupiknikillä – omasta tahdostaan vai vakiintuneen tavan vuoksi? Olisiko joskus paikallaan kokeilla jotain ennenkokematonta?