Liikkuapa kuin lapsi

KOLUMNI Seurasin taannoin junassa pienen kanssamatkustajan kekseliäitä keinoja kuluttaa aikaa. Noin 3–4-vuotias tytön tyllerö oli saanut äidiltään tabletin, jossa pyöri joku ohjelma. Toisin kuin paikoilleen jämähtäneet aikuiset, tyttö ei tietenkään tyytynyt istumaan jalat ristissä omalla penkillään, vaan hän kiemurteli asentoaan vaihdellen.

Välillä vaahtosammuttimen mittainen neiti seisoi ja nosti toisen polven penkille, välillä hypähteli. Hetken päästä lapsukainen kävi vatsalleen penkeille ja nosti jalat koukkuun nojaillen käsiinsä. Mutta vain hetken aikaa, sillä kroppa huusi taas pientä liikettä.

Ja niin olisivat minunkin selkäni ja puutuneet jalkani huutaneet. Ai, että olin kateellinen tuolle tytölle. Ilkeäisimmepä aikuisetkin hypähdellä aina, kun siltä tuntuu. Esimerkiksi kokouksen tai seminaarin aikana kaipaisin usein väliaskelia ja -venyttelyä, vähintään penkistä ylös nousemista. Kaupan käytävällä iloisessa mielentilassa musiikin soidessa tekisi kovasti mieli hypähtää vaihtoaskel hyllyn päädyssä kääntyessä.

Tuon junassa matkanneen tytön äiti antoi lapsensa liikahdella rauhassa, kun tyttö ei toisia matkalaisia häirinnyt mitenkään. Tuo sallivuus on yksi meidän aikuisten tapa tukea lasten luontaista liikehdintää, joka väkisinkin itsestään iän myötä ja ympäristön paineesta vähenee. 

Osan arkisten askeleiden vähentymisestä korvaavat liikunnalliset harrastukset. Myös niiden kohdalla meidän vanhempien ja tuttujen aikuisten roolia esimerkin näyttäjänä ja tukijana ei voi väheksyä. Tietysti tärkeintä on toteuttaa kustantajan ja kuskaajan tehtävää, mutta kannustamisella on oma tärkeä merkityksensä lapsen kehitykselle niin ihmisenä kuin esimerkiksi urheilijana.

Jokainen keskusteluhetki oman lapsen ja nuoren kanssa on mahdollisuus kuunnella sekä kertoa arvostuksesta ja kiinnostuksesta harrastuksia kohtaan. Juttutuokiot ovat jopa mahdollisuus kasvattaa nuoren myönteisyyttä ja motivaatiota liikkua, lukea ja musisoida. Parhaimmillaan keskustelut auttavat vastoinkäymisten hetkillä.

Näitäkin taitoja me vanhemmat voimme itsessämme kehittää. Esimerkiksi Mieli ry tuottaa paljon hyviä neuvoja vanhemmuuden tueksi. Säännöllisesti on hyvä pysähtyä miettimään, osoitanko välittämistä ja kuuntelenko lastani – nuoren ehdoilla se voi tarkoittaa viestittelyä.