Lomatunnelmaa arjen keskellä

KOLUMNI Viime viikolla Pohjois-Karjalassa vietettiin talvilomaa, kun koululaiset perheineen unohtivat arjen. Osa lomailijoista suuntasi kenties etelän aurinkoon tai Lapin liukkaisiin rinteisiin, mutta myös kotikonnuilla lomaileville riitti monipuolista puuhaa. 

Laskiaisen perinteiden jälkeen pääsivät lomalaiset osallistumaan muun muassa kehonhuoltoon, pelailemaan kavereiden kanssa laneissa tai polskimaan koko perheellä vesipeuhuissa. 

Monelle kaltaiselleni opiskelijalle loma on vain kaukainen muisto lukiovuosilta tai ihana haave, joka motivoi kohti valmistumista. Opintovelkaa välttääkseen tulee kesät viettää töissä ja kevättalvet netin työnhakupalstoja selaillen. Mikäli onni osuu kohdalle, työpaikka löytyy ja rahahuolet väistyvät deadlinejen tieltä. 

Jos tähdet ovat kohdallaan, voi työpaikalla jopa viihtyä. Yliopiston kahvilassa katson, kun kaverit viilaavat hakukirjeitään ja stressaavat tulevia työhaastattelujaan. Mikäli haluaa erottua jopa tuhansien hakijoiden massasta, voi täydellisen hakemuksen laatimiseen vierähtää jopa useampi tunti, kun mukaan lasketaan persoonallisuustestien täyttämiseen ja esittelyvideoiden laatimiseen uhrattu aika. 

Viime kesän Liperin maanteitä muistilehtiön kanssa kurvailtuani, päätin jättää jokakeväisen tietokoneen edessä hikoilun välistä ja soitin Kotiseutu-uutisiin. Puhelun päätteeksi huokaisin helpotuksesta ja iloitsin ettei kesäni tulisi olemaan monotonista puurtamista, vaan ihmisten jututtamista, näppäimistön naputtelua ja maanteillä kurvailua. 

Sohjoisia teitä ja kuran värjäämiä kinoksia katsellessa muisto kesän väreistä saa jaksamaan arjen harmaudessa. Vaikkei talviloman kelit ehkä tarjonneetkaan pakkasta ja kimmeltäviä kinoksia, toivat kevätaurinko ja pitenevät päivät loman tunnetta, arkeaan jatkavan opiskelijankin päiviin. Hangen alta paikoin pilkottava nurmi taas muistutti kevään etenevästä vauhdista ja varastossa koko talven odottaneista suksista. Vaikken hiihtolomaa päässytkään viettämään, tein päätöksen ottaa kaiken irti talven vähenevistä lumista ja viimeisistä pikkupakkasista hiihtoladuilla. 

Saman tunteen yhdistin myös viimeisen opiskelijavuoteni kuluviin kuukausiin ja aloin nostalgisesti vaalia vähiin käyvää deadlinestressiä, opiskelijaelämän kiireitä ja kesätyöhaun tuomaa epävarmuutta. Vain muutamien kuukausien ja pitkien gradun kirjoitusiltojen päästä ovat lumet sulaneet ja opiskelijavuoteni ohi. Edessäni ovat uudet haasteet ja opettajan pitkät lomat, mutta opiskeluaikoina yliopiston kahvilassa kavereiden kanssa jaettua kiirettä, stressiä ja lomasta haaveilua jään kaipaamaan.