Puhelin pois ja luontoon

KOLUMNI Kesän aikana monet lapset ja nuoret suuntaavat leireille. Leirit ovat mainio keino järjestää yksin kotona istuvalle lapselle seuraa ja tekemistä vanhempien ollessa töissä. Omat leirimuistoni sijoittuvat Liperin paikalliseen Seurakunnan leirikeskukseen. Pari viikkoa sitten keskuksessa vieraillessani paljoakaan ei ollut muuttunut, ja muistin hyvin ensimmäisen leiripäivän jännityksen ja tutustumisleikit. 

Lyhyessäkin ajassa leirille muodostuu oma pieni kuplansa. Viikon mittaisen leirin aikana rutiinit ovat selkeät, uusista kasvoista tulee tuttuja ja keskukseen muodostuu oma pieni yhteisö. Iltaisin iskevää koti-ikävää lukuun ottamatta ulkoinen maailma unohtuu ja leiriaktiviteetit vievät mukanaan. 

Kuten edellisessä Kotiseutu-uutisten numerossa todettiin, luonnonhelmaan sijoittuva leiri voi olla nykypäivän lapsille tärkeä tauko älylaitteista. Rippileirillä ollessani puhelimet laitettiin yöksi parkkiin ja vaikka silloin se tuntui karmealta rangaistukselta, aikuistuttuani jätän mökille mennessäni älylaitteet sivuun vapaaehtoisesti. 

Taskussa painavaan puhelimeen on tottunut, mutta laskettuani kapulan mökin pöydälle huomaan oloni keveyden. Kenenkään ei tarvitse tavoittaa minua nyt. Mökkireissun jälkeen ei päivän tyhjinä hetkinä kännykkä hakeudukaan käteen yhtä nopeasti. Keskittymiskykyni on parantunut eikä niska 

ole jumissa omaan syliin tuijottelusta. 

Leirielämän tai mökin rauhaa voi metsien täyteisessä Pohjois-Karjalassa löytää läheltä myös kaupungin keskellä asuva. Aurinkoisena päivänä metsään tai järven rannalle suunnatessa aika sujuu mukavammin, kun hikisessä kädessä lipsuvan älypuhelimen laittaa reppuun ja keskittyy kesän ääniin ja tuoksuihin. 

Erityisesti lapsille lähiluonnon ihmeiden tutkiskelu on tärkeää hyvän luontosuhteen kehittymisessä. Myös asfalttiteiden ja kerrostalojen keskellä asuvalle aikuiselle päivä metsässä, kaukana Somen ulottumattomista on tärkeä muistutus siitä, että oikea maailma kasvaa ympärillämme ja kaunis luonto on huomiomme arvoinen.