Vaihtoehtoja katsastamassa

KOLUMNI Vietin peruskouluvuoteni Liperissä ja pidin paikkaa tuolloin tylsänä peräkylänä. Peruskoulusta todistus kourassa lähtiessäni suurin unelmani oli tulla toimittajaksi ja juosta juttujen perässä maailmaa ympäri. Jo tuolloin kielet kiinnostivat ja erityisesti englanninkielinen kulttuuri, sen moninaisuus sekä pitkä historia vetivät puoleensa, ja lukion ajan punnitsin vaihtoehtojani. 

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on aina ollut lähellä sydäntäni ja pohdin, että ehkä opettajan ura on tapa yhdistää suurimmat kiinnostuksenkohteeni. Opintojeni aikana opettajan työ onkin tuntunut vuosi vuodelta enemmän omalta ja oppivan nuorison kanssa vietetty aika palkitsevalta. 

Pohtiessani kesätyömahdollisuuksia viimeiselle opiskelijakesälleni, palasin kuitenkin vanhoihin haaveisiini ja päätin kokeilla toimittajan työtä. Paluu Liperiin tuntui hyvältä idealta, joten pesti Kotiseutu-uutisissa sai minut innostumaan. Aurinko paistoi, alkukesän kukilla värittyneet pellonreunat tekivät työmatkasta mieluisan ja pääsin näkemään Liperin uudessa valossa. Ensimmäisen työviikkoni aikana olen päässyt tutustumaan kotikuntaani uudelleen ja juttukeikoilla avautuva pohjoiskarjalainen kulttuuri on tehnyt päivistä mielenkiintoisia. 

Työpäivien jälkeen pilkun paikkojen pohtiminen väistyy taka-alalle, kun Martti-kissa käpertyy syliini kehräämään ja laitan suosikkirikospodcastini pauhaamaan taustalle. Vaikkei vuotuinen kesäreissuni ulotukaan tänä vuonna Suomea kauemmas, musiikkielämyksistä en tingi ja lasken päiviä kesän seuraavaan keikkaan tai festariin. 

Kesältä toimituksessa odotan tilaisuutta tutustua kotiseutuni tapahtumiin ja toimintaan sekä toimittajan työhön syvemmin. Maalaismaisemista syksyllä opintojen ääreen palattuani olen päässyt testaamaan kykyjäni toimittajana ja mielen perukoilla kummitteleva gradun kirjoitus tuntunee kevyeltä rupeamalta, kesäkuukaudet juttuja naputeltuani.