Tasa-arvo ei ole naiskysymys

KOLUMNI ”Tyttäriemme kasvatus” oli otsikoitu ensimmäinen Minna Canthin kirjoittama sanomalehtiartikkeli (Keski-Suomi, 2.5.1874). Siinä nainen, joka nykyään tunnetaan kirjailijana ja tasa-arvon puolestapuhujana, otti napakasti kantaa tyttöjen koulutuksen puolesta, vaatien valtiota panostamaan naiskouluihin siinä missä pojillekin tarkoitettuihin opinahjoihin. Ei yksilöiden itsensä, vaan yhteiskunnan edun vuoksi – Canth toivoi sanomalehtien ottavan asian keskusteluun ja siten herättävän ”isänmaan huomiota vaaraan, joka vaimon pintapuolisen kasvatuksen johdosta sitä tätä nykyä uhkaa”.

Yhteiskunnallisena vaikuttajana Minna Canth puuttui kärkevästi epäkohtiin, joita ympärillään havaitsi. 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla vaikuttanutta Canthia kiinnostivat yhtä lailla ajan uskonnolliset ja yhteiskunnalliset aatevirtaukset: työväenaate ja naiskysymys, raittius- ja rauhanaate sekä kieli- ja kansallisuuspolitiikka, muun muassa. Kirjailijana Canth kuului suomalaisen realismin uranuurtajiin ja hänen elämäntyöllään katsotaan olleet suuri vaikutus suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvokehitykseen. Tätä taustaa vasten ei liene ihme, että Minna Canth on kahdeksas suomalainen henkilö, joka on saanut oman liputuspäivänsä.

Maaliskuun 19. päivänä on Suomessa liputettu Minna Canthin ja tasa-arvon kunniaksi vuodesta 2007 lähtien. Hän on ensimmäinen oman liputuspäivän saanut nainen – sittemmin joukkoon ovat liittyneet myös arkkitehti Aino Aalto, taiteilija Tove Jansson ja kansalaisvaikuttaja Miina Sillanpää. Olkoonkin, että kahden ensin mainitun kunniaksi liputusta vain suositellaan. Ja olkoonkin, ettei tasa-arvon kannalta ole merkitystä sillä, kunnioitetaanko käytännöllä naisen vai miehen elämäntyötä.

Tasa-arvolla kun viitataan tavallisesti ihmisten tai ihmisryhmien tasapuoliseen kohteluun. Esimerkiksi tasa-arvoisesta yhteiskunnasta puhuttaessa keskiössä ovat usein paitsi sukupuolten, myös yhteiskuntaluokkien ja etnisten ryhmien sekä vähemmistöjen asema. Se, että jokainen meistä on samanarvoinen.

Minna Canthin eläessä maailma oli kovin erilainen kuin millainen se on nyt. Tasa-arvon edistämisen kannalta oli varmasti tarpeen ottaa kantaa juuri tyttöjen kouluttamisen ja ylipäätään naisten aseman puolesta. Yhtenä esimerkkinä tästä mainittakoon se, että Canthin kirjoittaman, vuonna 1885 ilmestyneen Työmiehen vaimo -näytelmän on arveltu osaltaan vaikuttaneen siihen, että laki miehen omistusoikeudesta puolisonsa työansioon kumottiin. Mutta onko nykyään tasa-arvokeskustelussa tarkoituksenmukaista nostaa ensimmäisenä esille nais- tai miesasia? Erästä kirjallisuudesta tuttua hahmoa siteeraten, enemmän epäilen.

Hanna-Leena Kunttu

Kirjoittaja on Kotiseutu-uutisten entinen toimittaja