Olkkarille kokoonnutaan torstaisin hengailemaan pelailemaan ja paistamaan pannareita

Joona Holopainen auttaa Sanja Sallista ja Tiina Tuonosta pannarin teossa. Nuoret naiset kertovat leipovansa eniten vanhempien luona käydessään, mutta välillä mieliteot innostavat taikinantekoon kaupunkiasunnollakin.

Nuorten Olkkariin ovat tervetulleita 16–28-vuotiaat ihan vaikka vain tuumailuseuraa kaivatessaan.

Ylämyllyn nuorisotila muuntautuu torstaisin olohuoneeksi, johon kokoontuu nuoria aikuisia ja aikuisuuden kynnyksellä olevia nuoria kuin toiseen kotiin. Sohvilla hengaillaan kavereiden kanssa jutustellen ja pelaten, mutta yhtä lailla petrataan kokkaustaitoja, saadaan nuoriso-ohjaajalta vinkkejä arjen haasteisiin ja joskus tehdään käsitöitäkin porukalla.

Ensimmäiseksi olkkariin saapuvat tarttuvat yleensä haarukkaan – tai tänään lusikkaan, sillä tarjolla on hedelmien ja leipävälipalojen lisäksi yläkoulun päivän hävikkiruokaa, jauhelihakeittoa.
– Hyvää oli, mausteita piti vain lisätä, 21-vuotias Vertti Koponen tokaisee.
Osa nuorista makustelee uunissa pyöräyttämillään makkaraperunoilla.
– Jos ruokaa jää, sitä saa myös kotiin mukaan, etsivä nuoriso-ohjaaja Jenna Korhonen kertoo.

Sanja Sallinen, Tiina Tuononen ja Joona Holopainen ovat vallanneet keittiön, kun he eivät luokkavarausten takia päässeet pianonsoittoon. kaverukset kehuvat viettäneensä nuokkarilla paljon hyviä hetkiä.
– Me ollaan kaikki myös ohjattu täällä kerhoja.
Vispilän napannut Sanja Sallinen arvioi, että eniten hän leipoo porukoiden luona Salokylällä käydessään, sillä omassa kaupunkikeittiössä ei ole aina kaikkia harvemmin tarvittavia aineksia kuten vaikkapa kardemummaa. Tosin pikku hiljaa omien kaappien kätköistä alkaa löytyä myös esimerkiksi erilaisia jauhoja.
– Tykkään tehdä kinkkujuustosarvia ja juhliin täytekakkuja, Sallinen jutustelee taikinakulhon äärellä.
Haasteena on tyttöjen mukaan, että yksinään kokkaillessa syntyy hieman liikaa syötävää. Useimmiten kulho kuitenkin kaivetaan esille ihan mieliteosta.
– Minä teen itselleni esimerkiksi mokkapaloja – niihin löytyy omastakin kotoa aina ainekset, Tiina Tuononen tokaisee.
Vaiviossa asuva Joona Holopainen toteaa, että hän ei todellakaan harrasta leipomista.
– Mutta kyllä Joona auttaa meitä ahkerasti. Ei vänkää ollenkaan vastaan, vaan osaa kuunnella ohjeita, tytöt komppaavat toisiaan.
Tänään kolmikko ilahduttaa kaikkia taikomalla iltapalaksi pannareita jäätelöllä ja hillolla höystettynä. Ensimmäisenä korkeaksi kohonnut pellillinen häviää noin 15 paikalla olevan suihin nopsaan.
Yksi paikalle ensimmäistä kertaa innostuneista on Susanna, joka kertoo harrastavansa muun muassa villiyrittien keräämistä ja hyödyntämistä ruuanlaitossa. Liperin kirkonkylältä paikalle tullut nuori kirjoitti syksyllä ylioppilaaksi Outokummun lukiosta.
– Yhteishaku on tulossa. Mietin yliopistoon hakemista, mutta se tuntuu pitkältä sitoutumiselta, hän pääsee pohtimaan muiden paikalla olleiden kanssa.

Sohville kokoontunut 17–21-vuotiaiden joukko kertoo, että evästelyn ja jutustelun lisäksi tänään on voinut askarrella ystävänpäiväkortteja ja tehdä fimo-massasta ystävälle pieniä koristelahjoja. Leivinpaperin päälle on ilmaantunut kovetuspaistoa odottamaan muun muassa minikokoisia Pokemon-hahmoja, ruusu ja keltainen lierihattu.
Hämähäkkimies-taidekorttiin taas on kirjattu ”Olet hyvä ystävä”. Jenna-ohjaaja onkin nimennyt illan kehumispäiväksi, josta intoutuneena keskustelussa vilisee positiivisia tokaisuja nuorison käyttämillä tehosanoilla vahvistettuina.
– Olet … kaunis.
– Siulla on tosi hieno paita ja osaat pelata tota tosi hyvin.
– Oot … chilli!

Kaveriporukka päättää vetäytyä hämäristä nuokkaritiloista yläkoulun valoisiin aulatiloihin pokerisalkun kanssa. Vertti Koponen on luvannut opettaa toisille pelin saloja.
– Onks tää sitä uhkapeliä?, yksi porukasta tiedustelee.
– Joo tätä pelataan pimeässä kellarissa, Koponen vastaa naurahtaen.
Pöydälle jaetut pelimerkit vaihtavat heti ensimmäisellä kierroksella omistajaa, kun yksi noviiseista peittoaa muut kohtalaisilla korteilla ja rohkealla pelillä.
Tänään vieraana on entinen Liperin nuoriso-ohjaaja Pete eli Petri Raatikainen, joka viettää iltaa tuttujen nuorten kanssa muun muassa pelikoneilla pelaten. Pokerin peluun jälkeen myös Vertti Koponen ja Eetu Rummukainen viihtyvät biljardipöydän äärellä.
Etsivä nuorisotyöntekijä Jenna kertoo, että opettajilla on tapana lahjoittaa itsenäistyville nuorille omaan kotiin tavaroita. Tarjolle tuodut kaksi taulua saavat pian uudet omistajat. Olkkarista voi myös saada arjen pulmiin, kuten asioiden hoitamiseen apua.
Tunnit vierähtävät nopeasti, kun seura on mieluista. Maakunnallisesti harvinaisella, viime syksynä toimintansa aloittaneella Olkkarilla on ollut jopa vajaat 30 kävijää illassaan.

Jaa:

Facebook