Eksistentiaalinen tyhjiö vaniljakastikkeella

Tässä ei olla terveyden edistämisvaiheessa, vaan Timoi Munne tavoittelee Henry Räsäsen olutta.

Mitä saa parhaimmillaan aikaan, kun laittaa yhteen eksistentiaalisen tyhjiön vaniljakastikkeen ja makkaran kera sekä parivaljakon Timoi Munne – Henry Räsänen. No, tietysti Lenkki kansanterveyskarnevaali -esityksen.

Maarianvaaran teatterin tuotannon on ohjannut ryhmän vakio-ohjaaja Juhani Joensuu, joka on käsikirjoittanut hulvattoman esityksen yhdessä Munnen ja Räsäsen kanssa. Ensi-ilta oli reilu viikko sitten Kulttuuritehdas Siihtalassa, josta esitys matkasi Timoi Munnen asuintalolle Viinijärven Valistustalolle. Lenkki esitettiin saman päivän aikana kaksi kertaa.
On se vaan mielenkiintoista miten hyvään teatteriesitykseen voi sotkea tajuttoman kasan riemukasta huumoria, painavaa asiaa ja kansanterveysvalistusta. Esityksen pääteema oli Pohjois-Karjalan projektin 50-vuotisjuhlavuosi. Aihe ei jäänyt kenellekään epäselväksi, sillä niin taitavasti hyvän ravinnon ja liikunnan merkitys tuotiin esille reilun tunnin rupeaman aikana.
Hyvään tunnelmaan päästiin heti alussa, kun Munne esitti kitaran säestyksellä kappaleen Popsi porkkanaa. Räsäsen lavalle tulon Munne taas kuittasi sanomalle ystävälleen, että olet lihonut. Toki Räsänen mittasi heti tämän jälkeen painonsa. Vaaka näytti hälyttäviä lukemia, mutta paino tippui sadalla grammalla taskujen tyhjentämisen jälkeen.

Puska ja tuska

– Kun tulee Pekka Puska, niin loppu tuska, tapaiset sanonnat värittivät Munnen lauluja ja Räsäsen huudahduksia ja saivat hymyn huulille katsojissa.
Yhdessä asiassa esiintyjät saivat pettyä. Henry Räsänen kävi painoa pudottaakseen ja terveyttä kohottaessaan ulkona lenkillä. Kukaan ei kuitenkaan lähtenyt mukaan. Tähän Munne totesi, että ensi-illassa puolet katsojista lähti, mutta Valistustalolla kahdessa näytöksessä ei kukaan.
Esitys oli taas mielenkiintoista seurattavaa, sillä kaksikolla on huima kyky eläytyä tilanteeseen ja heittää herjaa yleisön kanssa koko ajan tilanteen mukaan. Katsoja on välillä kutkuttavan hämmennyksen varassa ­– kuuluiko episodi käsikirjoitukseen vai ei. Mutta mitä sillä on väliä.
Timoi Munnen ja Henry Räsäsen esitykset ovat täynnä verbaalista ilotulitusta, älykästä ja räävitöntä huumoria vakavalla asialla höystettynä. Jotenkin kaikesta välittyy syvä inhimillisyys ja ymmärrys ihmiseloon.
Niin nytkin, kun näyttämöllä paistettiin makkaraa ja tehtiin salaattia. Syökää ja liikkukaa itsenne terveiksi!

Jaa:

Facebook