Pentti Kuokkanen sai Antin

Liperiläinen Pentti Kuokkanen palkittiin Kotiseutu-uutisten Antti-patsaalla. Tunnustus jaetaan vuosittain henkilölle tai yhteisölle, joka on näkyvästi edistänyt paikallislehden ja paikalliskulttuurin asiaa.

Palkinnon saajan päättää raati, joka koostuu hyvän paikallistuntemuksen omaavista liperiläisistä ja rääkkyläläisistä.

Raati perusteli valintaansa mittavalla vapaaehtoistyöllä, jota Kuokkanen on tehnyt erityisesti Liperi-Seuran riveissä. Kuokkasen tekemästä pyyteettömästä kotiseututyöstä ovat saaneet nauttia muun muassa Liperin Maaseutumuseo Tähkän kävijät.

Kuokkanen onkin osaltaan edistänyt paikalliskulttuuria merkittävästi sekä tehnyt Liperin hienoa historiaa tunnetuksi.

Kotiseutu-uutisten kanssa Kuokkanen tekee yhteistyötä ahkerasti ja kaikinpuolin kiitettävästi.

– Jos joku pistäytyy spontaanisti toimitukseen lausumaan runon tai laulamaan laulun, niin Pentti Kuokkanen. Hän onkin monesti nostanut hymyn toimituksessa ahertavien huulille, Kotiseutu-uutisten päätoimittaja Jari Partanen kiitteli palkitsemistilaisuudessa maanantaina, Antin päivänä.

Teksti jatkuu kuvan alla

Maalainen – ja ylpeä siitä

Pentti Kuokkanen otti Antti-patsaan vastaan niin ikään hymyssä suin.

– Huomaatteko, minulla on oikein kauluspaita päällä, hän alleviivasi palkitsemistilaisuuden merkityksellisyyttä.

Kuokkanen kun on totuttu näkemään Liperin kirkonkylällä rennosti pukeutuneena ja verrattain usein vieläpä traktorin ohjaimissa.

– Ajan toisinaan traktorilla vain, koska voin. Minun ei tarvitse peitellä maalaisuuttani, hän toteaa.

Liperi-Seuran ja useiden muiden paikallisten järjestöjen toimintaan Kuokkanen kertoo lähteneensä mukaan aivan vahingossa.

– Velvollisuuden tunnosta – maaseutumaisen ympäristön häviäminen harmittaa minua aivan mahdottomasti.

Paljasjalkainen liperiläinen kertoo tiedostavansa, ettei pieni ihminen voi muuttaa maaseudun autioitumisen ja syntyvyyden vähenemisen kaltaisia isoja kehityskulkuja.

– Mutta minä aion pysyä poterossani, kävi miten kävi.

Niin paljon Kuokkanen nauttii pienkyläläisyydestä ja tutuista ihmisistä ympärillään.

– Joku saattaa ajatella, että pienellä paikkakunnalla yksityisyys katoaa. Minä en kuitenkaan koe sitä niin, mikä saattaa johtua kotikasvatuksestani. Äiti ja isä opettivat, ettei kenestäkään saa puhua pahaa. Saman opin olen pyrkinyt antamaan myös omille lapsilleni.

Positiiviset puheet ja hyvät teot ovat kelpo työkaluja myös silloin, kun rakennetaan yhteiseksi iloksi.