Yöpaikkaa voi vaihtaa talvellakin mieluisiin maisemiin

Lähdimme selvittämään, onko matkailuautolla reissaaminen talvisaikaan miellyttävä vai rasittava kokemus. Testiautoksi valikoitui sadantuhannen hintaluokassa oleva Dethleffsin Just Citroenin alustalla.

Viime vuonna vuokrakäyttöön rekisteröity yli 7-metrinen auto on passeli valinta tuomaan ilmi talvimatkailun tämän päivän todellisuuden.

Heti ensimmäiseltä sisääntulolta selviää asuntoautojen yksi suurimmista kylmän vuodenajan puutteista; mihin kesäisin poissaolollaan loistavat muhkeammat toppatakit ja -kengät sijoitetaan – varsinkin jos reissaajia on rekisteröity maksimi eli viisi. Jos matkassa olisi lasketteluvälineitä, talvipyöriä ja pilkkihaalari, niiden passeli sijoituspaikka olisi valtava takatalli, jossa vuokraaja Jokicaravanin mukaan piisaa myös lämmitystä.

Ideanikkarina sitä alkaa heti ensi askeleelta miettiä naulakon lisäksi muita pieniä parannusehdotuksia sisustusratkaisuihin, jotka eittämättä ovat jo pohjimmiltaan hyviä. Ovatko kolmannet verhot turhat ja voisiko pakastelokerolla varustetun jääkaapin rihvelikahva olla laadukkaampi? Hämärä aika ja pari kompastelua pistävät pohtimaan, kannattaisiko sisätilan askelmat merkitä valonauhoin. Ulkoporras kyllä on valaistu, mutta voisiko piippari muistuttaa sen sisälle vetäisemisestä ajamaan lähtiessä.

Kun illan pimetessä valojen vaihteleva syttymisperiaate keksitään, kelpaa lukaalissa löhötä ja katsoa mainiosti antennin avulla toimivaa kääntyvää televisiota. Parhaiten se onnistuu käännetystä kuskin eli pilotin ”nojatuolista”. Liikuteltava pöytä luo vapautta vaihtaa evästely- tai työskentelypaikkaa mieleiseksi.

Suurin ennakkoepäily liittyi lämmön riittämiseen, sillä allekirjoittanut käyttää ajoittain kesälläkin villasukkia. Huoli osoittautuu pian turhaksi, kunhan kaasua on matkassa tai auto kiinni pistokkeessa.

Ainoastaan keulaosan nojatuolissa istumista vaivaa illalla pienoinen koleus verrattuna sohvalla makoilemiseen. Takaosan istuimien ja roskiskaapin sisällä nimittäin on jopa kuuma lämmitysjärjestelmän pöhöttämisen vuoksi.

Kaasua maastomajoituksessa kuluttavat myös jääkaappi, vedenlämmitys sekä kaasuhella, jonka tulilla todistettavasti onnistuu tehdä herkulliset halloumihampurilaiset.

Pilotilla mukavaa

Päästäkseen kunnon ajotuntumaan on menopelillä testattava niin maaseudun liukkaat, mutkaiset ja mäkiset tiet, moottoritie kuin kaupunkiympäristökin. Ajaminen 165 valkoisen hevosen voimalla on kaikilta osin miellyttävää, jos takaosan kolinat sivuuttaa ja muistaa huomioida risteyskäännöksissä perän oikaisemisen. Vakionopeudensäädinkin viiksissä on tarjolla.

Dieseliä nelipyöräinen hörppii 10–12 litran tuntumaan sadalle kilometrille, mikä ei tunnu paljolta yli kolme tonnia painavan ratsun ollessa kyseessä.

Peruuttaminen B-korttilaiselta sujuu lähes ongelmitta, kunhan peruutuskamera on puhtaana.
Näyttö kätkee sisäänsä runsaasti matkatietoa ja suoratoistomahdollisuuksia; musiikki tosin ei juuri kuulu oleskelutiloissa.

Pilotin ja apukuskin lisäksi kaksi kaverusta istuu pehmeästi pöytäpaikoilla matkan ajan, mutta jos viidennen reissaajan haluaisi mukaan, joutuisi tämä matkustamaan selkä menosuuntaan kovemmalla tuolilla.

Matkailuauton parhaimmuutta on valta valita, minkälaiseen maisemaan aamulla haluaa herätä.

Parhaat yöunet matkaajat saavat tässä mallissa taaimmaisena olevan makuuhuoneen luksuspatjoilla, kunhan pitkä kulkupeli on onnistuttu parkkeeraamaan vaateriin. Pehmeillä sängyillä kyljen kääntäminen tosin herättää etuosan nukkujan, sillä perän sängyt ovat tyhjän päällä vailla tukia.

Etuosan yösija sijaitsee pöytäryhmän yläpuolella, josta vuode lasketaan sähköllä tikapuukorkeuteen. Mikäli revontulet ja aamuauringon säteet eivät kiinnosta, saa neljään kattoikkunaan ja kaikkiin sivuikkunoihin pimennysverhot.

Aamusuihkuun haluava voi sulkea takaosan ovella, jolloin makuutilasta sekä käytävän kahta puolta olevista vessasta ja suihkusta muodostuu erillinen huone.
Rehellisyyden nimissä talvimatkailu on kelpo reissaamisen muoto, kunhan auto ei pullistele matkustajien ja tavaran määrästä. Ja kunhan etsii yöksi pistokepaikan tai vaihtaa kaasupulloa ahkerasti yöllisen viileysherätyksen välttääkseen.