Yksin kotona olevat lapset yhdistysten huomaan?
Salokylän kyläyhdistys on toistaiseksi ainoa yhdistys, joka järjestää koululaisille tekemistä iltapäivisin. Kolmasluokkalainen Jere Nissinen (oik.) ja viidesluokkalainen Eetu Partanen löivät korttia pöytään vanhempien kotiinpaluuta odotellessa maanantaina. Taustalla iltapäiväkerho-ohjaaja Satu Turpeinen.
Työssä käyvät vanhemmat pettyivät, kun kunta päätti rajoittaa koululaisille tarkoitettua iltapäivätoimintaa rahapulaan vedoten. Aiemmin toimintaan saivat osallistua eka- ja tokaluokkalaiset sekä kaikkien vuosiluokkien erityisoppilaat. Tämän lukuvuoden alussa tokaluokkalaiset karsittiin pois.
Kuntien ei ole pakko järjestää koululaisille valvottua tekemistä iltapäivisin. Asia on kuitenkin niin, että tokaluokkalainen on liian nuori olemaan tuntikausia yksin kotona.
Saadun palautteen perusteella sivistystoimi on päättänyt järjestää 19. tammikuuta tilaisuuden, jossa kysellään mm. kyläyhdistysten ja urheiluseurojen halukkuutta ottaa koululaisia kontolleen.
– Määrällisesti tarvetta on eniten Ylämyllyllä, mutta haluaisimme toimintaa tasapuolisesti eri puolille kuntaa. Seurakunnalla on verkostot valmiina, joten selvitämme yhteistyön mahdollisuutta, varhaiskasvatuksen johtaja Sirkka Korhonen sanoo.
– Kakkosluokkalaisilla on vielä lyhyet koulupäivät, joten olisi hyvä, että viimeisen oppitunnin jälkeen olisi jotakin, joka edes vähentäisi yksin oloa.
Kysyy halua ja rahaa
Tilaisuus järjestetään Salokylän kylätalon kerhotiloissa, jossa kyläyhdistys on pyörittänyt koululaisten iltapäivätoimintaa jo kymmenen vuoden ajan. Yhdistys saa avustusta valtiolta mutta ei kunnalta.
Valtionavustus on noin 10 000 euroa vuodessa, jos ryhmässä on 12 lasta. Yhdistys perii vanhemmilta 70 euroa kuukaudessa, jos lapsi on mukana 3–5 päivää viikossa. Yksittäisestä iltapäivästä veloitetaan neljä euroa.
– Kyllä tämä on persnettoa meille. Tuella ja hoitomaksuilla ei kateta edes palkkakustannuksia. Siksi täällä sitten järjestetään monenlaista myyjäistä ja kirpputoria, kyläyhdistyksen puheenjohtaja Ritva Varis kommentoi.
Joka tapauksessa yhdistys haluaa tarjota vanhemmille mahdollisuuden käydä töissä ja lapsille turvallisen paikan koulun jälkeen. Koululaisten perään katsoo määräaikainen ohjaaja, jonka parina on yleensä työllistetty henkilö.
Sirkka Korhosen mukaan talousasioita ruoditaan tarkemmin tilaisuudesta saatujen tietojen pohjalta.
– Meidän pitää laskea valtionosuus ja vanhempien maksut yhteen ja katsoa, millainen summa jää katettavaksi.
– Henki on ollut sellainen, että koululaisten iltapäivätoimintaa halutaan jatkaa, mutta esimerkiksi kunnan osuudesta ei ole päätöksiä.
Lasten toiveiden mukaan
Koulun vieressä olevalla kylätalolla oli kolme poikaa määräaikaisen iltapäiväkerho-ohjaaja Satu Turpeisen ja työllistetty Merja Teiskan seurana maanantai-iltana.
– Meillä on kirjoilla 13 lasta, mutta paikalla on yleensä 5–6 lasta päivittäin. Ilmaiset keskiviikot ovat suosittuja, silloin täällä voi olla parikymmentä 1.–6.-luokkalaista, Turpeinen kertoo.
Turpeisen mukaan iltapäivien ohjelma on varsin vapaamuotoista.
– Lasten toiveiden mukaan mennään aika pitkälti, sillä he joutuvat puurtamaan riittävästi jo tuolla koulun puolella. Läksyt voi tehdä, mutta sekään ei ole pakollista. Askartelemme ja olemme ulkona paljon. Tänä syksynä olemme leiponeet ja välipalat teemme aina itse.
Tietoa kirjoittajasta
