Palvelut ja rakenteet

Kun muistelee Liperin valtuuston kokousta vuoden takaa, jäi päällimmäisenä mieleen yleinen tyytyväisyys. Ei ollut kaukana tunnelma, jossa olisi nostettu kuohuviinimaljoja toinen toisilleen. Kunnan talous oli kääntymässä raiteilleen ja vuosien tappiot sulamassa. Kumulatiivinen alijäämä piti kuitata loppuun tänä vuonna.

Tunnelma tämän viikon maanantaina oli aivan toista maata. Valtuutettujen ilmeet olivat vakavia, puheet huolestuneita ja tulevaisuuskuva kaikkea muuta kuin ruusuinen. Valtiovalta kurittaa ja verotulot tuottavat pettymyksen.

Valtuusto teki nopeasti veronkorotuspäätöksen – tosin niin varovaisen, että oheiskonstit ovat pakollisia. Ääneen sanottiin se, mitä on varsinkin vaalien alla mielellään pantattu: On pakko puuttua rakenteisiin ja palvelutarjontaan. Tälle vuodelle ennustetaan lähes 4,5 miljoonan alijäämää, sitä ei korjata puheilla eikä sormia napsauttamalla.

On harmillista, että valtuusto joutuu tässä vaiheessa vuotta tosiasioiden eteen eli toteamaan sen, mikä on jo housuissa. Ylityksiä paukkuu sekä sivistys- että sosiaalipuolelta, oikeastaan aiempien vuosien tapaan. Osa isoista ylityksistä huomataan jostain syystä vasta sitten, kun niille ei ole mitään tehtävissä.

Nyt on, aivan oikein, käynnistetty korjaustoimet ja töihin joutuvat jatkossa lautakunnat ja kunnanhallitus. Enää ei riitä se, että budjetit pannaan raameihin, joilla ei ole käytännössä mahdollisuus toteutua. Taloustilanne asettaa kaikille tasoille pakon seurata tulojaan ja menojaan ajantasaisesti ja raportoida muutoksista ajoissa eteenpäin.

Oman ongelmansa tähän talouden tasapainottamiseen tuo todennäköinen OkuLi-yhteistyön loppuminen. Lankeavan laskun kokonaissummaa ei tiedä vielä kukaan. Se ehkä tiedetään, mitä uuteen käytäntöön siirtyminen on maksanut, mutta sen purkaminenkaan ei ole ilmaista. Paljonkohan paluu omaan palvelutuotantoon maksaa kumppani-Outokummulle, jos neuvottelut Joensuun kanssa epäonnistuvat?

On aivan oikein, ettei Liperi lähde ratkaisemaan talouspaineitaan rajujen veronkorotusten tietä, vaikka se päättäjiltä hetkessä, yhdellä nuijankopautuksella, onnistuisikin. Siinä olisi kyse loputtomasta tiestä kustannusten jatkuvasti paisuessa.

Yritysten sopeuttaminen tähän päivään ja tuleviin vuosiin on tullut viime aikojen julkisuuden kautta kaikkien tietoon, pelottavan rajuna. Miten kunta voisi loputtomasti olla kone, joka puuskuttaa välittämättä siitä, mitä ympärillä tapahtuu?

Valtuustossa puhuttiin nyt oikeilla termeillä siitä, että toimenkuviin ja ehkä työpaikkoihinkin joudutaan puuttumaan. Yli 20 työntekijää jää ensi vuonna eläkkeelle, mutta laskelmat talouden kääntämisestä oikealle kurssille edellyttävät yhteensä 50-60 työpaikan vähentämistä heti ensi vuonna. Siinä rinnalla joudutaan järjestelemään palveluja uudelleen.

Työpaikkoihin koskeminen kirpaisee, mutta ilman näitä kipeitä ratkaisuja ei voida välttää veroprosentin reipasta nousua ja kilpailukyvyn menettämistä naapurikuntiin verrattuna. Tuntuu aika hurjalta, että runsasta 12 000 kuntalaista palvelemaan tarvitaan 1 200 työntekijää, joista osa tosin mm. OkuLin vuoksi. Huolestuttava määrä tämän vuoden budjettiylityksistä tuli henkilöstökulujen kasvusta, esimerkiksi poissaolojen paikkailusta vakinaistamalla sijaisia.

Kun ensi vuoden alusta ruoriin tarttuu uusi valtuusto, pitää valintojen tuoma osaaminen, into ja voima ottaa käyttöön. Tarvitaan nykyistä kokemusta, mutta myös uutta asiantuntemusta ja näkemyksiä. Se tilanne, jossa nyt ollaan kertoo, ettei pelkästään entisin eväin ja opein voida turvata Liperin tulevaisuutta.

Kommentit

  1. Avatar Kirjoittanut Timo Mäki

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Timo Mäki Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *