Karttojen päivitystä

Uuden vuoden aluksi lyötiin löylyä kuntakeskusteluun vuodattamalla julkisuuteen karttoja, joiden piti tulla nähtäville vasta helmikuussa. Koko maan kuntarakenne oli päivitetty uuteen uskoon. Jos tieto pitää paikkansa, kuntien määrä on supistumassa nykyisestä runsaasta kolmesta sadasta vajaaseen neljännekseen eli 70:een.

Ministeriön kaavailu on saanut monen kunnan päättäjät jo takajaloilleen. Muutos toteutuessaan olisi todella raju. Todennäköisesti pöydälle ehditäänkin päivittämään uusi versio, jossa muutokset ovat vähän lievempiä.

Kuntauudistusta rasittaa edelleen se ongelma, ettei ainakaan nopeita säästöjä ole osoitettavissa. Vielä vakavampi olisi paikallisen demokratian romahtaminen. Kolmas miinustekijä olisi muutoksen vaikutus kaupunkikeskuksen ulkopuolella oleviin palveluihin. Liitettyjen kuntien aseman heikkenemisestä on jo käytännön esimerkkejä lähialueelta.

Liperin kohtalona olisi Kontiolahden, Outokummun ja Polvijärven tapaan tulla osaksi Suur-Joensuuta, joka hallinnoi jo muutama vuosi sitten vapaaehtoisesti liittyneitä Pyhäselkää, Enoa, Kiihtelysvaaraa ja Tuupovaaraa. Historiaan kirjoitettaisiin uusi luku, jossa Liperistä, vahvasta emäpitäjästä on tullut Suur-Joensuun kylä, joka jakautuu kolmeen taajamaan ja laajaan haja-asutusalueeseen.

Onneksi Liperi ei ole ainoa paikka, jossa kaavailtuja liitoksia vierastetaan. Ilomantsi on jäämässä orvoksi EU:n itäisimmäksi pisteeksi ja Juuka samoin on ulkona näistä liitoskaavailuista.

Joensuun laajentamista perustellaan mm. työssäkäyntialueella, joka tosin on karkaamassa yli äyräidensä. Pielisen Karjalan osalta perusteluja on vielä vaikeampi löytää.
Valtimon kanssa jo pitkällä vapaaehtoisissa neuvotteluissa oleva Nurmes olisi maantieteellisesti Pielisen kuntien keskipiste ja sitä myötä myös hallinnollinen keskus. Ratkaisun nieleminen alueen suurimmalle kaupungille Lieksalle lienee mahdottomuus. Lisäksi kuntien keskusten välimatkat ovat sen verran pitkiä. että kuntalaiset kärsisivät tavallista enemmän palvelujen keskittämisestä, johon tässä tähdätään.

Rääkkylän musta aukko on hyvä osoitus siitä, että isoja asioita ”osataan” kyllä ratkaista, mutta pienimpien kuntien sijoittamiseen ei löydy edes karttaharjoituksessa eväitä. Mitä mahdollisuuksia pienellä Rääkkylällä olisi pärjätä yksin, jos Liperi ei pysty siihen nelinkertaisen asukasmäärän pohjalta? Onhan sillä vielä vahvuutena laajeneva sosiaali- ja terveystoimen yhteistyö naapurikuntien kanssa; aivan niin kuin muutama vuosi sitten opetettiin, tai tarkemmin: velvoitettiin.

Toki nykyisissä kunnissa tarvitaan rakenneratkaisuja, mutta ovatko ne vapaaehtoisia liitoksia vai pakkoliittämisiä, onkin isompi juttu. Olisikohan syytä lähteä purkamaan vyyhteä paikalliselta tasolta ja miettiä vasta sen jälkeen uusia ratkaisuja valtakunnallisesti. Raflaavalla kartalla voi tietysti olla positiivinen vaikutus oman ajattelun virkistämiseen. Pakkoliitokset eivät kuitenkaan ole missään tapauksessa tätä päivää.

Lähihistoria osoittaa, etteivät valtakunnalliset uudistukset ole aina onnistuneet, mutta siitä huolimatta uusia malleja tarjotaan tiheään tahtiin. Kuntaliitosten myötä olisivat katoamassa myös maakunnalliset organisaatiot.
Ensin supistettiin läänien määrä viiteen, kun niistä olisi ilman välivaihetta voitu luopua kokonaan vahvistamalla samalla olemassa olevaa maakuntahallintoa. Toisessa vaiheessa viimeisetkin viisi maaherraa menettivät virkansa ja läänitykset haudattiin lopullisesti.

On harmillista, jos puolueet määrittävät asiassa tiukat jakolinjauksensa ja kuntien kohtalosta tulee vahvasti poliittinen kädenvääntö. Joka kunnassa asiaa pitäisi voida tarkastella itsekkäästi oman kunnan ja kuntalaisten näkökulmasta, puolueväristä riippumatta.

Tärkeää olisi kuntalaisten kuuleminen asiassa sen jälkeen, kun eri vaihtoehtojen vaikutukset ovat perusteltuina pöydällä. Liperin osalta tämä testi saattaisi tuoda tosin yllättävänkin lopputuloksen. Ylämyllyllä varsinkin sinne viimeisen vuosikymmenen aikana muuttaneiden keskuudessa ei liitos Joensuuhun todennäköisesti olisi kovin vastenmielistä; onhan monen työpaikka ja totuttu asiointi paljolti sillä ilmansuunnalla.

Viime kädessä kannanottoja olisivat ratkaisemassa ne palvelut, jotka nykyinen kunta pystyy antamaan. Tämä korostuu ehkä eniten terveyspalveluja arvioitaessa. Vastapainoksi joutuu kysymään myös sitä, mikä on sadan tuhannen asukkaan kaupungin vastaus yksittäisen asukkaan tarpeisiin. Tuntumaa saa esimerkiksi viikonloppupäivystykseen Tikkamäelle jonottaessaan.

Joensuun seudun kunnat ovat lähentyneet monessa asiassa toisiaan ja jakaneet tehtäviä järkevällä tavalla. Hyvä esimerkki tästä on maaseututoimen kokoaminen yhteen ja isäntäkunnan vastuun antaminen nämä asiat parhaiten osaavalle Liperille. Vaikka vapaaehtoisen yhteistyön löytäminen joskus tökkii, siihen on syytä kaikkien panostaa. Nämä ovat mittareita myös isompien neuvottelujen pohjaksi.

Kun presidentinvaalit ovat onnellisesti ohi, siirretään katseet joka puolella kuntavaaleihin. Liperiin ja Rääkkylään valitaan omat päättäjät jälleen neljäksi seuraavaksi vuodeksi.

Voimakkaitakin vastareaktioita aikaansaanut kuntarakennesuunnitelma on joka tapauksessa pitemmän ajan projekti. Vasta vaihtoehtojen esittely ja keskustelu on käynnistymässä. Mahdollisten käytännön toimien aika on kaukana edessäpäin.

P.S.
Käykää ihmeessä äänestämässä. Se on hyvää harjoitusta syksyn kuntavaaleja varten.

Jaa:

Facebook