Kaikki hyvä loppuu aikanaan

KOLUMNI On sunnuntai, kesäkuun neljäs päivä. Istun junassa matkalla kohti Joensuuta palatessani ulkomaanmatkalta. Seuraavana päivänä on ensimmäinen päiväni toimittajan työssä. Enpä osannut tuolloin aavistaa, mitä alkavalla kesällä olisi minulle tarjottavanaan.

Odotuksia en osannut tai halunnut tulevaisuudelle asettaa, vaan päätin lähteä innokkaasti ja pelottomasti kohti uusia haasteita. Koin ja koen edelleen olevani onnekas päästessäni oppimaan toimittajan työn saloja jo kesken alan opintojen.

Jo ensimmäisten viikkojen aikana pääsin kohtaamaan paikallisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. Minulle juuri ihmisten kohtaaminen oli silloin, ja on edelleen, paras puoli toimittajan työssä. Ihmisten tarinoiden kuuleminen ja intohimojensa ilmaiseminen toivat hyvän mielen ja motivoivat kirjoittamaan sen paperille luettavaksi.

Haasteita kirjoittamisessa tietenkin oli, mutta työtovereiden opastuksen ja kannustuksen myötä se alkoi kehittymään juttu kerrallaan koko ajan paremmaksi. Lähes sata kirjoitettua lehtijuttua myöhemmin, uskon kehittyneeni journalistisessa kirjoittamisessa merkittävästi.

Vaikka joidenkin mielestä uhrasin kesäni työn teolle sen sijaan, että olisin panostanut lomailuun ja rentoutumiseen, valitsisin työn ja varsinkin tämän työn tekemisen sata kertaa sadasta. Olen saanut työstä erittäin arvokasta kokemusta, jota pystyn hyödyntämään tulevaisuudessa, kun otan seuraavia askelia urallani.

Koen suurta kiitollisuutta työkavereitani siitä, että sain mahdollisuuden ottaa ensimmäisen askeleeni toimittajan urallani sekä jatkuvasta tuesta. En todennäköisesti kirjoittaisi tätäkään kolumnia, jos en olisi saanut vastaavaa kannustusta ja tukea.

Mutta, kuten eräs viisas ihminen joskus sanoi: Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös taipaleeni Kotiseutu-uutisissa. Seuraavaksi jatkan opintojani Joensuussa vielä vuoden vaihteeseen asti, jonka jälkeen otan suunnan ulkomaille suorittamaan opiskelijavaihtoa Skotlannissa. Riemukasta syksyä ja mukavia lukuhetkiä!