Kuulostelin tämän päivän ja katsoin eduskunnan kyselytuntia. Vielä ei tullut lupaa kaataa karanteenin aitoja.

Milloin on kuuma, milloin kylmä ja nyt omaatuntoa kalvaa vielä rikos, karkaaminen puoleksi tunniksi karanteenistä. Oli pakko käydä Tokmannilla, koskapa ostosaddiktioni ei antanut rauhaa.

Iltaisin kun silmäni suljen, luoksesi käydä viel saan, kaunis ja kaihoisa katse koronan peittämä on. Niin on, myös tänään. Arkisissa hommissa koronaa ei juuri muista, mutta heti kun istahtaa, se iskee päähän ja kuiskuttaa korvaan – muistitko pestä kädet, koskettelitko naamaasi, kuka istui viereesi?

Enpä ole aikoihin viettänyt niin pitkää vappua kuin tänä vuonna. Aika suorastaan mateli. Tytötkään eivät käyneet. Kalle kävi pari kertaa napsauttamassa tietokoneen pankille, kun minä en oikeasti tiennyt, miten piti tehdä, ettei saldo menisi yhettömiin.

Kun tänä aamuna heräsin, näytti kello kymmentä. Ei voi olla totta!