Sohvaperunan nyhväämistä

On nähty jalkapalloa tänä kesänä. Jalkapallon Euroopan mestaruuskisat täyttivät TV:n kokonaiseksi kuukaudeksi. Urheilua seuraava yleisö sai tiiviin tietoruiskeen jalkapallomaailman tämän hetken tärkeimmistä näkökohdista: Kuinka Ronaldon henkilökohtainen parturi rajaa hiusten korvalinjan? Osaako Jari Litmanen hymyillä? Ovatko pelaajien uudet kireät kompressiopaidat paremmat näköisiä kuin vanhat löysät telttamallit?

Pallollinen näkökulma

Jalkapallo on mitä suurimmassa määrin joukkuelaji, jossa joukkueena ja porukalla tekemisen lainalaisuudet piirtyvät kirpeästi näkyviin. Mutta jalkapallo on myös kunkin pelaajan yksinään osaamista ja tekemistä.

Numerotiedon valossa

Kerskailu uusilla nappulakengillä on varma kevään merkki. Paloaukean kenttä ja kentän laita pullistelevat pientä ja vieläkin pienempää pelaajaa esittelemässä nappulakenkiään ja vertailemassa niitä kaveriensa vastaaviin. On kovalle alustalle tarkoitettuja nappuloita ja on pehmeälle alustalle tarkoitettuja nappuloita. On Joensuusta ostettua ja Amerikasta tilattua. Löytyy matalaa nilkkaa ja löytyy sukallista. Materiaalit vaihtelevat muovista aitoon nahkaan.

Rakentavaa suhtautumista

Lasten jalkapallojoukkueen valmentajan tähtihetki on se, kun joukkue ja kaikki sen jäsenet tekevät pelissä juuri sitä, mitä valmentajana on neuvonut. Peli avataan laitaan vaivattomasti, rajaheitto napsahtaa oman pelaajan kenkään, kulmapotku tavoittaa oman hyökkääjän kuontalon ja vaihtopenkki seuraa ottelua virittäytyen taisteluun. Kurjinta valmentajan elämä sen sijaan on silloin kun mikään joukkueelta ei suju ja kaikki harjoiteltu

Helppoa elämää

Miltäpä kuulostaisi leppoisa ja rentouttava ilta tiiviin arkipäivän rypistyksen jälkeen? Kenties parituntinen sellaista puolitoheloa omiin harrastuksiinsa paneutumista, vähän porkkanan istuttelua, mukavaisen kirjan lukemista taikka ihan vain tv:n katselua perheen kesken? Lääkäritkin toistuvasti suosittelevat ihmiselle tällaista riittävää palautumista ja rentoutumista elämän melskeistä. Joillakin aikuisilla on kuitenkin taipumuksia, jotka eivät rentouta, vaan ovatpa kenties sellaisen täysi vastakohta.

Ei elämää vaan jalkapalloa varten

Olen itsekin joutunut opettavaisten kasvatustoimien kohteeksi lapsuuteni jalkapallopeleissä, vaikka en suureksi helpotuksekseni enää muistakaan mitä niistä opin. Jos itseni oikein tunnen, en todennäköisesti mitään.

Makeaa elämää

Peli- ja turnausmatkoilla korostuu pienten pelaajien kanssa kurin ja ryhdikkään käyttäytymisen säilyminen ja yhteisten pelisääntöjen noudattaminen kaikin puolisen viihtyvyyden ja urheilullisen suoriutumisen tukena. Tässä asiassa valmentajat luottavat lujasti meihin pienten pelaajien vanhempiin. Ihan vallan suotta toki. Muistan tässä omaakin kompastelua urheilijan alkuja ohjatessa. Pelaajat olivat pieniä ja itsekin olimme vanhemmat kokemattomia kun ensimmäisille turnaus-reissuille kyytiä

Sokkelia rakentamassa

Jalkapallon harrastamisen vakavuuskertoimesta on nyt puhe: Onko siinä lapselle riittävästi liikuntaharrastamista, jos kerran viikossa kimpoaa kentälle, pelailee sen aikaa kun naurattaa ja sitten lähtee mamman luokse? Vai tulisiko kentälle sittenkin suoria kuusi kertaa viikossa ja nauttia sinisenä möykkäävän valmentajan kohteliaisuudet päälle? Jos tähän vakavan sorttiseen kysymykseen olisikin helppo vastaus, niin en varmaan sitäkään keksisi.

Urheiluintoa lainaamassa

Onko pakko mennä harjoituksiin jos ei tahdo? Tämä taitaa olla innokkaan liikuntaa ja urheilua harrastavan lapsen ja nuoren yleisin kysymys vanhemmilleen ja pitkän päälle piinallinen kysymys se onkin. Kun kyseessä on harrastus ja liikunnan ilo, niin silloinhan pitäisi päteä vanha ohjenuora: Niin kauan kuin juniori on tuulikaapissa ensimmäisenä menossa harjoituksiin pelivärkit kainalossaan, harrastus on kohdillaan

Huutoja ja räkää

Jalkapallojoukkueessa pelaa kentällä kerrallaan yksitoista pelaajaa. Luulisi yhdentoista pelaajan saavan jo jotain aikaiseksikin, jos ovat sen vakaasti ja yhteistuumin päättäneet. Vaan eivätpä saa. Näyttää joskus oudoltakin, että yhdentoista raavaan miehen porukka ei saa sitä jalkapalloksi kutsuttua reilun litran pullataikinan kokoista möykkyä ahdettua vastustajansa maaliin. Ei sen arvaisi niin kamalan vaikeaakaan olevan: Jalkapallomaalin koko on kuitenkin