Eipä kovin moni pitkän linjankaan viljelijä uskonut huhtikuun lopulla, että kahden viikon kuluttua on täysi tohina pelloilla.
Pulloon sujautetulla ja aaltojen kuljetettavaksi jätetyllä kirjeellä saattaa olla ihmeellinen voima. Tove Janssonin teoksessa Kuka lohduttaisi Nyytiä meri kuljettaa ujon ja yksinäisen Nyytin luo paljon muutakin kuin pullon – toisen yksinäisen sielun. Tuitun, jota pelottaa kovasti kuunnella yksin pimeässä mörön mörinää.
Rääkkylässä pyritään kesäkuntoon yhdessä treenaten. Hyvinvointiyrittäjät Eine Laasonen ja Riitta Soininen kun päättivät vastata kysyntään, ja järjestää kekälekunnan ensimmäisen kesäkuntokampanjan.
Lavahumpan taitajat pyörähtelevät Liperin koulukeskuksen parketilla kesäkuun toisena lauantaina. Päivän päätteeksi tiedetään, ketkä hallitsevat tanssikuviot SM-tittelin arvoisesti. Tapahtuman järjestävä seura, Liperin Lavatanssijat, on valmistautunut mittelöön jo hyvän aikaa. Talkoohommia kun tapahtumassa piisaa jokaiselle vartalolle.
Tämän yksinkertaisemmaksi menestystarina ei enää voi muuttua: Asetellaan kamera kuvaamaan kiveä ja odotellaan. Odotellaan norppaa kivelle ja kansalaisia Luontoliven pariin.
Ufoaallosta Rääkkylässä puhutaan yhä – löytyypä wikipediastakin artikkeli aiheesta. Ja siinä jos missä on aineksia kunnon iltasaduksi.
Juuri kukaan ei tunne Liperin vesiä niin hyvin kuin Juha Kosonen, joten Kotiseutu-uutisten toimittaja hyppäsi hänen mukaansa kalaan.
Tomi Lappalainen sai MS-diagnoosin kesken kolmekymppisen kiireiden, mutta ei anna taudin estää matkansa kulkua – edes Haltin huipulle.
Jos alkajaisiksi muistellaan viime kesää, niin silloin Liperissä ja Rääkkylässä taisi olla tasan yksi hellepäivä. Voi olla, että jollakin pitäjän nurkalla ei ollut sitä yhtäkään. Nostakaa käsi ylös, jos niitä jollakin kahden pitäjän kulmalla oli jopa kaksi tai enemmän.
Rapujuhlat eivät ole Rääkkylässä se kesän kuumin juttu; en ole koskaan kuullut kenenkään pitäjässä moisia edes järjestävän. Liekö sivistymättömyyttä vai materiaalin puutetta?!