Töissä lähes palkatta, joka päivä

Olisitko valmis tekemään töitä 60 sentin tuntipalkalla pari tuhatta tuntia vuodessa? Myös öisin ja pyhäpäivinä? Sunnuntaikorvauksista, lomarahoista ja ylitöistä on puhuttu viime viikkoina paljon, mutta yksi ammattiryhmä on ollut hiljaa, nimittäin maataloustuottajat. Ahdinko alkutuotannon parissa alkaa olla niin suurta, ettei kukaan jaksa siitä enää meteliä pitää.

Miten auttaisi?

Lienenkö ollut pienikin tyttönen, kun isäni, muistelen, tokaisi minulle vallan hyvän elämänohjeen: ”Rikas ei ole se, jolla on paljon, vaan se, jolta puuttuu vähän”. Ehkäpä tämä on kasvattanut elämänvarrella minussa tyytyväisyyttä vähempään.

Kun kesätoimittaja sai onnenpotkut

Keltaiset lehdet, ulvova tuuli ja syyssateen kirpeä ropaus. On taas koittanut aika Eemelin siivota työpöytänsä, kerätä muistiinpanonsa ja tallustella matkoihinsa. Kulunut suvi oli allekirjoittaneella kolmas Kotiseutu-uutisten leivissä. Eiköhän siis ryhdytä melankolisiksi ja muistella hetki menneitä. Taipaleeni Liperissä alkoi keväällä 2013. Puolivuotinen harjoittelujaksoni Karjalaisella lähestyi loppuaan, ja hain kesätöitä enemmän tai vähemmän epätoivoisesti maakunnan eri lehdistä.

Ihana, kamala karhunmetsästys

Karhua ei suotta kutsuta metsän kuninkaaksi. Otso kun nostattaa ihmisissä suuria tunteita, niin elävänä kuin kuolleenakin. Viime viikon aviisissa tulin vihjailleeksi jotain siihen suuntaan, että marja- ja sienimetsällä sykettäni ei nostata yksinomaan reipas luonnossa liikuskelu – enkä välttämättä ole ainoa, jonka ihokarvat nousevat pystyyn jo karhujen olemassaolon tähden.

Elämme yli varojemme

Tänään vietetään maailman ylikulutuspäivää. Koko loppuvuoden ajan kulutamme yli varojemme. Maapallon vuoden aikana syntyvät luonnonvarat on käytetty tammi-elokuun aikana.  Huomenna kaatuva puu on liikaa, ja tästä eteenpäin ylikuluttaminen jatkuu vuoden viimeiset neljä ja puoli kuukautta. WWF muistuttaa, että ylikulutuspäivä aikaistuu vuosi vuodelta. 15 vuodessa ajankohta on siirtynyt parikin kuukautta aiemmaksi. Mikään ei riitä ihmisille. Maapallo

Suut makiaksi metsässä

Ahomansikasta se alkoi jo viime viikolla: ensimmäiset oireet ilmaantuivat, vaikka huippusesonki ei ole vielä alkanutkaan. Nyt on kytättävä tarkasti, milloin otetaan poimuri ja sanko hyppysiin, ja kun marjastuskausi kerran alkaa taas, ei vapaa-aikaa ole lainkaan joutilaana oleilla moneen viikkoon. Parhaat apajat on koluttava ensimmäisenä, ettei joku muu sinne ennätä. Metsässä ollaan niin kauan kuin näkee

Konserttiin, iltalypsylle vai sittenkin tanssimaan?

Nyt jos koskaan on aika hylätä hetkeksi mökkilaiturit ja kotisohvat; kesätapahtumien aika on parhaimmillaan! Tänään torstaina Joensuussa alkaa Farmari-maatalousnäyttely, jossa on katsottavaa niin jyväjemmareille kuin kaupunkifiiduillekin. Farmari tosin leviää koko maakuntaan ja tuo vieraita meidänkin kylille: vierailukohteita kun ovat niin Tähkä-maaseutumuseo Liperissä kuin Paksuniemen juomatehdas ja Halosen puutarhatila Rääkkylässä.

Autolla vai ilman?

Auton moottorin murahduksesta alkoi työmatkani tänäkin aamuna. Koska kotipihani ja Kotsarin parkkipaikan väliin mahtuu pikitietä 19 kilometrin verran, en järin usein taita taivalta lihasvoimalla. Mitä nyt kerran kesässä konkeloin pyörällä töihin – ja pysyttelen tapausta seuraavat pari päivää mahdollisimman kaukana kaikista satulaa muistuttavista vekottimista. Julkisilla kulkuvälineillä työmatka tulee taitettua tätäkin harvemmin. Ei siksi, etteivätkö bussit

Mökkiläismeiningissä

Vesipisarat ovat valuneet räystäiden reunoille, valmiina putoamaan ja pirstoutumaan maahan. Pihamaalle on muotoutunut keskikokoisia lammikoita, kuin odottamaan pieniä ihmisiä ja kirkkaanvärisiä kumisaappaita. Kevään merkkejä kumpikin. Pian mökkirannassa vesi ottaa niskalenkin jäästä ja rantasaunakin alkaa hiljalleen lämmetä. Eikä aikaakaan kun kasvimaahan saa piilottaa siemenperunat ja kellariin saunajuomat. Ollapa jo mökillä! Liperin mökkiläistoimikunta on sekin valmiina tulevaan