Kehno keskiviikko

Pohjois-Karjalan Patteristo Ylämyllyllä haudattiin vuonna 1990. Jäljelle jäi käsite Paloaukea, se sai nimikkomuseonsa ja jatkossa paikalle nousi iso asumalähiö. Ensi vuoden lopussa vietetään naapurivaruskunnan, Pohjois-Karjalan Prikaatin, hautajaisia. Patteriston lopetus oli Liperille raju isku, mutta myös prikaatin toimintojen päättyminen Kontiorannassa koskettaa ympäristökuntia ja Joensuun aluetta monin tavoin. Onttolassa komentopaikkaansa pitävän Pohjois-Karjalan rajavartioston merkitys maanpuolustuksellisesti korostuu. Prikaati

Karttojen päivitystä

Uuden vuoden aluksi lyötiin löylyä kuntakeskusteluun vuodattamalla julkisuuteen karttoja, joiden piti tulla nähtäville vasta helmikuussa. Koko maan kuntarakenne oli päivitetty uuteen uskoon. Jos tieto pitää paikkansa, kuntien määrä on supistumassa nykyisestä runsaasta kolmesta sadasta vajaaseen neljännekseen eli 70:een. Ministeriön kaavailu on saanut monen kunnan päättäjät jo takajaloilleen. Muutos toteutuessaan olisi todella raju. Todennäköisesti pöydälle ehditäänkin

Tuuli puhaltaa omaan nokkaan

Joulunalus vie ja se tuo. Monen matka suuntautuu maaseudulta monipuolisempien palvelujen ja valikoimien luo lähikaupunkiin; Liperistä Joensuuhun, Viinijärveltä myös Outokumpuun ja Rääkkylästä Kiteelle. Tämä on aivan ymmärrettävää, sillä paikallinen tarjonta ei voi millään konstilla olla kaiken kattava. Kun jouluhyörinä on ohi ja palaamme päiväjärjestykseen, on syytä nostaa korostetusti esille oman alueen palvelurakenne ja niiden toimivuus.

Liperin vetovoima kasvoi kertaheitolla

Liperi lukeutuu niiden harvojen maaseutukuntien joukkoon, joilla on kansainvälisen liikenteen mitat täyttävä lentokenttä palveluineen maaperällään. Lentoyhteyden merkitys on nyt monessakin mielessä kasvussa. Vilkastuva liikenne taannee jatkossa myös kohtuullisen vilkkaan kotimaan liikenteen ja inhimilliset hinnat. Kun Pohjois-Karjalasta lähtee ”pistäytymään” vaikkapa laivaristeilylle Tallinnaan, pitää ensin matkustaa autolla tai junalla Helsinkiin. Se vie aikaa, tuo lisäkustannuksia ja pitää

Saat ehkä laskun…

Tilattavien lehtien arvonlisävero (9 %) tulee, se on nyt kirkossa kuulutettu. Se astuu voimaan 1.1.2012.

Kerran viikossa

Paikallislehti luetaan perinteisesti hyvin tarkkaan, yksipäiväinen lehti vielä erityisen tarkasti. Useimmat niistä ovat aloittaneet taipaleensa kerran viikossa ilmestyvinä, ja kasvaneet siitä oman alueensa tarpeiden mukaisesti. Monella paikkakunnalla – myös Liperissä ja Rääkkylässä – alkuun pääsy on vaatinut sitkeän väännön. Vuosikymmenten myötä paikallislehdistä on tullut erottamaton osa levikkikuntiensa elämänmenoa: tapahtumien peili, tekemisten tulkki ja välillä

Ulkoseinät heiluvat

Lähes jokapäiväisenä keskustelun aiheena sekä julkisuudessa että paikallisella tasolla on hallituksen suunnitelma uusista kuntarajoista. Kuntalaiset pohtivat sitä, mihin jatkossa kuuluvat ja toki sitäkin mitä muutokset käytännössä merkitsevät. Liperissä kunnan ulkoseinät tuntuvat huterilta, Rääkkylä miettii tulevia suuntia. Kansainvälinen ja kotimaan tilanne näyttävät pakottavan edelleen leikkauksiin ja supistuksiin vähän joka alalla. Veronmaksajien kukkarolla käydään entistä kärkkäämmin. Nyt

Hyviä uutisia

Lämpimän ja aurinkoisen kesän viimesäteet valaisevat nyt Liperiä. Talvi on pian käsillä, mutta ihmeiden aika ei ole ohi. Paikkakunnan tuotteliain tekstintekijä U Airaksinen on sulkenut oma-aloitteisesti Liperin uutiset –sivunsa, mutta ei suinkaan sen vuoksi, että kunnan virkamiehet ja luottamushenkilöt ovat tehneet niistä tutkintapyynnön poliisille. Ei suinkaan, sillä U Airaksinen on tehnyt ratkaisunsa hyvää hyvyyttään. Hän

Vettä vai colinaa?

Se, että hanasta juoksee puhdas vesi, kuuluu jokapäiväisiin itsestäänselvyyksiin. Normaalitilanteessa vesi on kirkasta eikä sen laatuun yleensä kiinnitetä huomiota. Kahvi kiehuu, astiat puhdistuvat ja kylmä vesi on parhaita juomia ympäri vuoden. Kun tämä olotila järkkyy, syntyy pahimmassa tapauksessa isojakin ongelmia, vähimmillään kysymyksiä ja epätietoisuutta. Liperissä ongelmat ovat olleet vähäisiä, mutta viime viikolla herättiin Viinijärvellä uuteen

Jatka lukemista

”Olipa kerran ihanan rauhaisa sydäntalven iltapäivä, ja lunta tuprutti taivaan täydeltä. Linnassa kuningatar istui pönäkkänä sisällä lämpimässä, mustalla eebenpuulla kehystetyn ikkunan ääressä kutomassa. Kuningatar katseli ulos talvipäivän tunnelmasta nauttien liiankin tarkasti, ja pisti kutoessaan itseään vahingossa neulalla sormeen. Sormesta tuli muutama tippa verta, joka näytti lumisateen valkoisuuden edessä hyvin punaiselta. Silloin hymyilevän kuningattaren mieleen juolahti