Kun vierailee naapurimaissa, sitä aina sihtaa myös paikallisia lehtiä ja niiden sisällön oivalluksia. Äskettäiseltä Viron matkalta tarttui vaatteisiin sikäläinen tapa ilmoittaa ja kutsua lehdessä esimerkiksi jonkin alueella tunnetun henkilön 120-vuotispäiville. Tarkemmin kyse on tavasta muistella jo edesmenneitä merkkimiehiä ja –naisia. Ihan sattumalta tämä sama käytäntö tulee vastaan myös Liperissä. Paikallisen merkkimiehen, Liperin meijerin pitkäaikaisen toimitusjohtajan
Tämän vuoden alku on nostanut elintarvikkeiden kotimaisuuden ja lähituotannon merkityksen poikkeuksellisen korostetusti esiin. Lukuisat takaisinvedot kaupan tiskeistä milloin hevosenlihaepäilyn, milloin muun epäselvyyden perusteella, ovat olleet huolestuttavan yleisiä. Mitä me suuhun pistämme, kun sisällön pystyy tulkitsemaan lähinnä suurennuslasin avulla, jos oikein silloinkaan? Kohujen hyvä puoli on ollut se, että kuluttajat ovat heränneet kyseenalaistamaan vähänkin epäilyttävän tarjonnan.
”Missähän ne muistilista-ilmoitukset mahtavat lymyillä”, saattaa joku lukijoistamme pohtailla käsillä olevan Kotsarin kakkossivua silmäillessään. Sudokun sijainti käväisee kenties sekin kysymysmerkkinä mielessä, samoin kuin Seutuopiston kurssitarjontaa käsittelevä listaus. Vastaus kysymyksiin löytyy toki lehden sivuilta, mutta kerrottakoon se myös tässä: sivulla kymmenen nuo mainitut palstat ovat. Seurakunnalliset asiatkaan eivät ole päässeet lehdestämme unohtumaan; niitä valotetaan jatkossa sivulla
Moni lehti julkaisee lukijalupauksensa painettuna, usein vakiona sivuillaan. Lupaus vaatii päivityksen, kun asiat toimintaympäristössäkin muuttuvat. Jokin säilyy kuitenkin painetussa viestinnässä ennallaan. Se on lukijain palaute ja näkyvyys lehden sivuilla. Kotiseutu-uutisilla ei ole lehdessä painettua linjausta, mutta perusasiat: paikallisuus, puolueisiin sitoutumattomuus, tilattavuus ja lukijan ääni ovat säilyneet. Jo lehden ensimmäisessä numerossa korostettiin lukijain merkitystä lehdenteossa. Juttu-
Oikeastaan ennen kuin lukija etenee tässä tekstissä, hänen kannattaisi lukaista lainaus lehden etusivulta 45 vuoden takaa. Se loisi mielenkiintoisen vertailun tämänpäiväiseen elämänmenoon. Jutussa käsiteltiin kuntauudistusta ja peruskoulukysymyksiä. Täsmälleen samojen kysymysten äärellä Liperi on tänä päivänä. Ensi maanantaina kuntapäättäjät teklevät – jälleen kerran – tärkeitä päätöksiä kouluverkosta. Taustalla kukkii myös pohdinta siitä, mikä on Liperin kohtalo
Yksi Liperin suurista ratkaisuista, terveysaseman sijoituspaikka, nytkähti maanantaina ilahduttavasti hyvään suuntaan. Vaikka päätös terveyskeskuksen säilyttämisestä nykyisellä paikallaan kirkonkylässä syntyi äänestäen, tulos vahvisti uskoa myös valtuustossa tehtäviin ratkaisuihin. Kunnanhallitus otti selkeän kannan asiaan. Päätöksenteon vaikeutta kuvaa se, ettei tekninen lautakunta tohtinut ottaa kantaa sijoituspaikkaan; esitti vain uuden terveyskeskuksen rakentamista, ei nykyisen korjaamista. Kunnanjohtajan esitykseen sijoituspaikka kirkonkylälle
Alkanut vuosi Liperissä on poikkeuksellisen vaativa ja monta hyvin merkittävää ratkaisua sisällään pitävä. On perusteltua toivottaa virkamiehille ja päätöksistä vastaaville luottamushenkilöille onnea ja menestystä tällä tiellä. Oikeastaan kaikki lähtee pahaan persmäkeen joutuneesta taloudesta. Se pakottaa tekemään uusia ratkaisuja. Lisätuloja ei ole tiedossa, joten on siis leikattava jostain. Niskassa ovat heti aina niin kipeät ja tunteita
Ennakkotieto Liprakan uimahallin sulkeutumisesta vuoden lopussa on saanut monet liperiläiset, erityisesti hallin aktiivikäyttäjät, takajaloilleen. Liperiläiset ovat oppineet odottamaan liikuntapalveluja -parhaana esimerkkinä jäähalli – vuodesta toiseen. Aina ei ole kysymys ollut edes euroista. Hankkeet ovat hautautuneet joko politiikan tai paikallisen aluepolitiikan rattaisiin. Uimahalli paikkakunnalla on kuitenkin jo valmiina, ja kunta on osallistunut sekä siihen tehtyihin investointeihin
Tämä maa tai nämä kunnat eivät tule valmiiksi vanhoja muistelemalla. Onneksi meillä itse kullakin on kuitenkin runsaasti mielikuvia eletystä ajasta, siihen liittyvistä tapahtumista ja käänteistä lähes kaikessa. Isot kertamuutokset huomaa, mutta pitemmän aikavälin tarkasteluun tarvitaan aikajanan ja ajatuksen siirtämistä kerralla tarvittava määrä vuosia tai vuosikymmeniä taaksepäin. Näiden nostalgiasivujen julkaisun juuret ulottuvat oikeastaan 200 vuotta taaksepäin,
Liperin valtuustokausi 2013-2016 on avattu pitemmän kaavan mukaan. Kun edellisvaltuustoa moitittiin joskus varttitunnin kokouksista, kuittasi tämä avaus aikavajeen moninkertaisesti. Uusien valtuutettujen perehdytys vallankäytön pahimpiin kiemuroihin kesti yli viisi tuntia. Avaus ei valitettavasti lupaa hyvää enempään valtuuston työskentelylle kuin kuntakuvallekaan. Tätä menoa Liperi tulee pysymään otsikoissa ja lähinnä sillä tavoin kuin enemmistö päättäjistä ja kuntalaisista ei