Palmusunnuntai 5.4.2020

Herään aamuun ihan normaalisti. Tiedän, ettei tänään tule ketään . Tytär pitää vapaapäivän. Tiputtelen kupin kahvia ja avaan hoksottimet koronatilanteelle ja karanteenille. Työkaveri soittelee palvelutalolta. Kertoo kivuistaan.

Aurinkoinen aamu 4.4.2020

Puhdas hanki kimaltelee tuhansin tähdin ja enteilee kaunista päivää. Tuntuu, ettei eilinen lumisade, eikä koronauutiset olleetkaan totta ja sekin paniikin poikanen, joka näyttäytyi eilen jo useammassa tuttavassa, onkin vain pahaa unta.

Perjantaina 3.4.2020

Tänä aamuna ei ihan ensimmäiseksi tullut mieleen korona eikä karanteeni, kun vilkaisin ikkunasta. Kaikkialla oli valkoista.

Karanteeniorjan torstai 2.4.2020

Nyt alkaa tulla koronaa jo silmistä ja korvista. Tulee tv:stä ja loput luen puhelimesta  tai netistä.

Uneton yö johdatti maanantaihin 30.3.2020

Viime yönä valvoin ensi kertaa karanteenissa ollessani. Kävelin ja join vettä, otin tablettia. Join taas ja otin teelusikallisen suolaa, kun jalkoja kramppasi.

Karanteenin tuskaa: toinen sunnuntai jo karanteenissa 29.3.2020

En millään jaksanut nukkua kellon  ympäri, vaikka kaikkeni yritin. Näin painajaisia ja henkilöitä, joita en ollut nähnyt vuosikausiin.

Huolta perjantaina 27.3.2020

Vähän jo tuntui huolta, miten tässä lopulta käy? Miten selviän ja minkä  pituisen karanteenin loppuun?

Karanteenin toinen viikko alkoi perjantaina 27.3.2020

Karanteenin toinen viikko käynnistyi.

Karanteenia viikko 26.3.2020

Alkuun huumorilla, mustalla sellaisella. – Tule kahtomaan, kauhee tuo siun tukka, tytär kutsui ”konttoriin”.

Kermoo ja kokkelii 24.3.2020

Laittelin tuossa vähän lounasta  itselleni. Samalla ajattelin lapsuusajan ruokia – mitä äiti laittoi silloin ennen, kun ei kaupassa käyty joka päivä, eikä valmista ruokaa ollut tarjolla, ainakaan hyllyssä.