19.4.2020
Sunnuntaina 19. huhtikuuta karanteenissa ajateltua
Nyt kyllä alkaa karanteeni pätkiä – ainakin istumalihaksia. Piti ottaa tämä kova tuoli käyttöön, kun entinen hajosi.
17.4.2020
Karanteenissa 17.4.2020
Meinasin tulla pikkuista vaille pöpiksi, niin kuin veljeni usein sanoi. Hän sanoi myös, että siehän sitä jiät tänne viimeseksi karhottamaan. Ja oikeassa oli. Nyt olen elänyt 10 vuotta pitempään kuin sisarukseni.
14.4.2020
Tiistaina 14.4.2020
Aurinkoinen, mutta kylmä aamu. Herätessä tulevat päivän suunnitelmat ajatuksiin. Ei ole mitään muuta kuin karanteeni, ja jollakin asteella pelko yrittää saada jalansijaa. Mitä jos?
13.4.2020
Maanantai 13.4.2020
Nyt kyllä taidan romahtaa. Tänään ei näkynyt huoltojoukkoakaan. Oli heidän vapaapäivänsä, mutta ei minun.
12.4.2020
Pääsiäispäivä 12.4.2020
Tämä sunnuntaipäivä ja pääsiäinen eivät tuntuneet miltään. Takapuoleen meinaa tulla jo istumahaavat.
11.4.2020
Pääsiäislauantain tunnelmia 11.4.2020
Yöllä sataneet lumet alkavat sulaa. Tiellä on vesilätäköitä. Puhuin puhelimessa aika pitkään. Kyllähän se virkistää, jos puhuja on armollinen ja aiheet eivät koko ajan mene korona-tartuntaan.
10.4.2020
Pitkäperjantai 10.4.2020
Eilen oli kiirastorstai. En päivittänyt karanteeniuutisia. Tuli postiakin sylillinen. Sitä tutkiessa meni iltapäivä. Tuli mieleen, että voisiko virus pysyä elossa postin mukana? Eikös niitä käsittele monetkin kädet?
7.4.2020
Maanantai 7.4.2020
Maanantai-ilta oli pelottava. Tykkään katsoa usein maanantaina tulevaa historiallista ohjelmaa. Eilen illalla tuli espanjantaudista. Siis tämäkin koronaviruksen tulo oli tavallaan tiedossa, mutta yllätyksenä tuli kuitenkin.
6.4.2020
Maanantaipäivitys 6.4.2020
Tulin hirveän iloiseksi puhelinsoitosta, joka tuli Tuusulasta. Jarmo Ratinen sieltä soitteli, kertoi omia kuulumisiaan.