Joensuun ja Luxemburgin kautta Liperiin

Anne ja Iida Vänskän yhteinen harrastus on ollut pianon soittaminen – ei välttämättä yhtä aikaa.

Ylämyllyläisen Anne Vänskän elämään ja työuraan on mahtunut monenlaisia kokemuksia. Jari Partanen pääsi Annen iltavieraana juttelemaan niistä.

Omakotitalon ikkunoista näkyy kaistale harmaata taivasta ja Pyhäselän rantaa. Tihuuttaa vettä, mutta on helppo kuvitella pihaan aurinko ja helteinen kesäsää. Jos joku haluaa kuvailtavan Ylämyllyllä Lautasuon tuntumassa asuvaa 48-vuotiasta Anne Vänskää, niin hän ei ole ainakaan harmaa ja väritön.

Olen Anne Vänskän vieraana tekemässä hänestä kesälehteen henkilöhaastattelua. Alun perin ajateltiin, että viettäisin Annen luona yhden illan ja yön, mutta toimituksen loistava idea hylättiin lähinnä aikataulusyistä.

Toisaalta Annen monivuotinen miesystävä ja minua kotona odottava vaimo olisivat saattaneet kyseenalaistaa miesvieraan. Meillä olisi kyllä ollut kavereina Annen kaksi lasta ja pariviikkoiset havannankoiran pennut.

– Minähän olen esikaupunkilaistyttö Joensuusta ja Karsikosta. Kirjoitin Niinivaaran lukiosta ylioppilaaksi ja kävin kauppakoulun, Anne kertoilee.

– Olisin kyllä halunnut Yhteiskoulun lukioon. Keskiarvoni oli 9,5, mutta en päässyt koska kuljetuskustannukset olisivat kuulemma olleet suuret. Se otti kyllä silloin aivoon, mutta Niinivaaralla oli paljon hyviä opettajia, kuten Arto Pippuri.

Yritän kehua tähän väliin, että minä olen käynyt Lyseon lukion, joka on tietysti Joensuun ykköslukio. Päädymme pohdinnoissa siihen, että suurin osa pyrkii mieluiten Lyseoon tai Yhteiskouluun. Se näkyy keskiarvossa, jolla pääsee kouluun.

Isän tyttö ja veli

Lapsuudestaan ja nuoruudestaan Anne toteaa, että hänen kasvuun ja kehitykseen on vaikuttanut perheessä viittä vuotta nuorempi kehitysvammainen Marko-veli.

– Minuun kohdistuivat poikaan liittyvät odotukset. Ymmärsin sen parikymppisenä. Isän kanssa tehtiin rakennus- ja autojuttuja, vaikka kyllä äitini opetti minut ompelemaan.

Sieltä on perua Annen mieltymys käsillä tekemiseen ja rakentamiseen. Hän on myöhemmin tehnyt isänsä kanssa ja apuna rakennustöitä. Viimeisin hänen ja isän yhteistyö on tällä vuosikymmenellä valmistunut omakotitalo Pyhäselän rantamaisemassa.

– Veljeni on ihana ja sydämellinen ihminen, mutta koen jopa syyllisyydentuntoa siitä, että minun olisi pitänyt olla enemmän sisko. Ehkä meidän erilaisuus ja ikäero ovat vaikuttaneet.

Anne olisi halunnut nuorempana lääkäriksi tai Finnairin lentäjäksi. Silmälasit estivät lentäjän uran ja lääkärikään hänestä ei tullut.

– Enhän minä tiedä vieläkään mikä minusta tulee. Tavoitteita pitää olla, Anne selvittää.

Itseluottamus ja uskallus

Anne Vänskä on tehnyt jo tähän mennessä monipuolisen ja näyttävän työuran, johon on mahtunut monta miesvaltaista työpaikkaa.

– Olen viihtynyt hyvin kaikissa työpaikoissani. Joskus vähän pään sisässä on kaihertanut, että en ole suorittanut loppuun akateemista loppututkintoa. Olen opiskellut hallintotieteitä ja käynyt erilaisia johtamis- ja täydennyskursseja.

– Kauppatieteet kiinnostavat myös, mutta minulla on ehkä liian monta rautaa tulessa tai ei ole vain aikaa.

Annen työuraan kuuluvat muun muassa kultaliikkeen myyjänä työskentely, suurlähettilään sihteerinä toimiminen Luxemburgissa, työ Perloksen myyntiassistenttina ja konsernihallinnossa, ahkerointi Villa Svanin yrittäjänä sekä tehtävät Kauppakamarissa, Kaupunkikeskustayhdistyksessä ja viimeisimpänä Liperin Myllyllä.

Kohdallaan oleva itseluottamus, osaaminen ja halu ottaa riskejä sekä joskus sattuma ovat vieneet Annen mielestä häntä eteenpäin työelämässä.

Myllystä kolmas lapsi

Vaiheikkaan työelämän ohella Annen elämään mahtuu lukuisia harrastuksia. Hän sanoo olevansa velvollisuudentuntoinen. Jos on ottanut jonkun homman hoitaakseen, niin se on hoidettava kunnolla.

– Nykyään olen jo osannut sanoa ei. Mikä on sen ihanampaa kuin tulla kotiin, vaikka joskus menee hermot, kun kengät ovat sekaisin eteisessä. Tykkään olla välillä pienellä porukalla ja tehdä ruokaa tai laittaa kädet multaan.

Sekaisella eteisellä Anne viittaa nauraen omiin tavaroihinsa ja vähemmän kotona asuviin lapsiin Iidaan ja Eemiliin sekä ehkä koiraharrastukseen, joka on jo johtanut oman kennelin perustamiseen.

– Minulla on ihanat lapset. Eemil asuu autotallissa ja Iidan laitan hoitamaan koiria, kun en itse ehdi, Anne nauraa.

Liperin Myllyn yrittäjäksi ryhtyminen toteutti Annen monivuotisen ajatuksen paluusta yrittäjiksi. Kädenjäljen jättäminen omaan yritykseen kiinnosti.

– Kehittäminen, verkostot ja mahdollinen kansainvälistyminen ovat minun vahvuuksiani. Mylly on minun lapseni. Olen sitoutunut kehittämään koko myllyn aluetta. Näen alueessa potentiaalia.

Useassa eri paikassa asunut Anne sanoo olevansa hetken mietittyään täysiverinen liperiläinen. Hän on kotiutunut hyvin Liperiin.

– Voisin vielä todeta Luxemburgista lähtiessäni suurlähettilään minulla sanomani ajatuksen: kaikkihan voi mennä ihan hyvinkin.

Eikö siinä ole jotain perisuomalaista ajatusta? Kyllä tässä pärjätään, tuli mitä tuli!

Anne ja Iida Vänskän yhteinen harrastus on ollut pianon soittaminen – ei välttämättä yhtä aikaa.

Jaa:

Facebook