Jättiputken hävitys maanomistajan vastuulla

Kuvan jättiputki on poistettu heinäkuun lopulla Mattisenlahdesta. Kuva: Outi Martikainen

Valvontainsinööri Sari Kettunen Liperin kunnan elinympäristöpalveluista on saanut viime aikoina useita yhteydenottoja jättiputkeen liittyen. Jättiputki on vieraslaji, ja Suomen luonnossa ei ole kasvia, joka voisi kilpailla sen kanssa, eikä sillä ole luontaisia tuholaisia.

–  Jättiputki on ilmeisesti alkanut viileän kesän vuoksi kukkia vasta viime aikoina, joten ihmiset havaitsevat sen nyt helpommin, Kettunen toteaa.
Jättiputkien hävittämistä vaikeuttaa sen ihovaurioita aiheuttava kasvineste. Jättiputki myös leviää helposti, ja sen siemenet säilyttävät itävyytensä usean vuoden ajan.
–  Jättiputken hävittäminen on maanomistajan vastuulla. Jos ei tiedä, kuka maan omistaa, minuun voi olla yhteydessä, niin tarvittaessa autan selvittelemään asiaa ja otan yhteyttä maanomistajaan. Joskus poistajaa on vaikea tavoittaa, jos maa kuuluu esimerkiksi kuolinpesälle, Kettunen kertoo.
–  Esimerkiksi suurempien teiden varsilla olevien jättiputkien poisto kuuluu Destialle. Vähän aikaa sitten olin yhteydessä sinne Kuopiontien varrella olevasta jättiputkesta, ja muutaman päivän päästä siitä olikin ainakin kukinto katkaistu.

Poistaminen välttämätöntä
Haitallisten vieraskasvien kärkikolmikossa ovat jättiputki, lupiini ja jättipalsami.
– Jättiputki on niistä ihmiselle haitallisin, ja se myös peittää totaalisesti, erikoistutkija Timo J. Hokkanen Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta kertoo.
– Pohjois-Karjalan alueella jättiputki on kuitenkin pääsääntöisesti hallinnassa ja esiintymät tunnetaan. Tosin muutama laajempi esiintymä vaatisi järeämpiä toimia.
Jättiputken suhteen ollaan Hokkasen mukaan hyvin valveutuneita.
– Minulla on se käsitys, että ihmiset kyllä pyrkivät poistamaan jättiputkiesiintymät, jos vain itse pystyvät eikä esimerkiksi ikä ole este.
Hokkanen suosittelee, että jättiputkihavainnoista ilmoitettaisiin myös Vieraslajit-sivustolle.
– On välttämätöntä, että esiintymispaikat olisivat tiedossa. Jättiputkilla on siemenpankki. Vaikka yksittäinen kasvi poistettaisiinkin, jo viiden vuoden päästä tilanne voi olla taas toinen ja paikalla jopa satoja jättiputkia. Etenkin harvaan asutuilla alueilla havaintojen ilmoittaminen on tärkeää, ettei jättiputki saa levitä rauhassa.
Yksittäiset jättiputket Hokkanen suosittelee poistamaan mekaanisesti katkaisemalla pääjuuri pistolapiolla juuren niskan alapuolelta.
– Myös peittäminen on tehokas torjuntakeino. Jättiputkiesiintymän voi peittää esimerkiksi mansikkakankaalla ja jättää kankaan alle muhimaan muutamaksi vuodeksi.
Isommat alueet voidaan hävittää myös niittämällä ja käyttämällä vähäinen määrä torjunta-ainetta. Siimaleikkurilla niittoa ei saa tehdä, koska se lennättää vaarallista kasvinestettä. Kukinnot tulisi hävittää polttamalla.
Yksittäisiä jättiputkia poistaessa ei Hokkasen mukaan välttämättä tarvitse hengityssuojainta, ellei ole taipumusta astmaan. Laajempien kasvustojen poistoon suojainta tarvitaan.
– Ja pelkkä pölysuojain ei auta mitään, vaan pitää olla sellainen kaasunaamarityyppinen.
Maa- ja metsätalousministeriön ohjeistuksen mukaan jättiputkikasvustojen hävittäminen kannattaa tehdä pilvisellä säällä, jotta vältytään ihovammoilta. Jättiputken kasvineste aiheuttaa iholle yhdessä auringon UV-säteilyn kanssa palovamman tapaisia ja hitaasti paranevia rakkuloita.  Iho ja silmät kannattaa siis suojata putkia käsitellessä. Jos kasvinestettä kuitenkin joutuu iholle, tulee se pestä heti vedellä ja saippualla, ja tarvittaessa hakeutua lääkärin hoitoon. Altistuksen tapahduttua aurinkoa tulee välttää viikon ajan.

Jaa:

Facebook