Rääkkylän ratkaisu II
”Vanhaan hyvään aikaan” sukupolvet elivät yhdessä ja turvasivat toistensa hyvinvoinnin, kehdosta hautaan. Kuva Nenossuvun arkistosta 1920-luvulta
Kun ajatus Rääkkylän kunnasta Mummolana tuli ensimmäisen kerran vastaan, sen saattoi helposti tyrmätä. Erityisesti ajatus saattohoidon sisältävästä markkinoinnista hieman oudoksutti. Tuleeko siitäkin nyt kauppatavaraa?
Mitä enemmän tuulta jo alleen saaneeseen Mummola-ajatukseen perehtyy, sitä paremmin siihen innostuu. Ihmiset ovat syttyneet asialle Rääkkylässä ja ideoita sinkoilee myös ulkopuolelta.
Yksi Rääkkylän totuuksista on kunnan ikärakenne: vanhusten määrä on omasta takaa suuri ja edelleen kasvussa. Kunta ukkoutuu ja mummoutuu hyvää vauhtia.
Samanaikaisesti vanhusten hoito ja asema on noussut valtakunnalliseksi huolenaiheeksi. Hoitajat toimivat paikoin kohtuuttoman työtaakan alla, kun heitä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Vaikea taloudellinen tilanne kuristaa laitoshoitoa aina ruokailuja myöten ja paine hoitaa ikäihmiset ja vanhukset kodeissaan koko ajan kasvaa. Kaikesta ei-pakollisesta, vanhusten ulkoilutuksia myöten, tingitään.
Rääkkylällä on omaperäisen ja onnistuneen sote-ratkaisun perusteella valtakunnallista vetovoimaa myös uusiin avauksiin. Mummola-hanke voisi – ja sen pitäisikin – toimia mahdollisuutena paljon laajemmin kuin oman kunnan asukkaille. Sellaiset paikkakunnat, jotka pystyvät tarjoamaan ikääntyville hallitun ja loppuun saakka viedyn palvelun ja hoidon ovat vähissä. Nyt odotetaan perusteellista selvitystä mahdollisuuksista ja taloudesta, ja sen jälkeen rohkeutta ratkaisuihin.
Kyse ei ole muutamasta rakennuksesta, jonne sijoitetaan ikäihmisiä. Mummolan tulisi olla paikka, jossa asuville olisi peruspalvelujen lisäksi tarjolla uudenlaisia mahdollisuuksia keskinäiseen kanssakäymiseen, virikkeellisiin toimintoihin kunkin voimavarojen mukaisesti sekä houkutteet läheisille, pienet lapset mukaan lukien, yhteydenpitoon ja käynteihin nykyistä tiiviimmin. Tämäkin yhteys on ajan myötä osin väljähtynyt. Vireä mummola voisi olla vetovoimatekijä uudenlaiselle yhteydenpidolle. Sinne sijoittuisi leikkipaikkoja eri ikäisille.
Vahvuuksia ja virikkeitä antavia olisivat naapuriasuminen, yhteiset talkoot ja tapahtumat sekä toinen toiseensa tukeutuminen. Tarjolla oleva hieno tietoverkko ja sen käytön opastaminen laajentaisi asukkaiden yhteydenpitoa, auttaisi asioiden hoitamisessa ja ajan tasalla pysymisessä.
Monella ikäihmisellä olisi halu ja varmaan varaakin muuttaa sellaiselle paikkakunnalle, joka tänä päivänä pystyisi tarjoamaan asunnon, kohtuullisen tasokkaat palvelut ja uusia avauksia niille vuosille, jolloin omat voimavarat, aktiivisuus ja mahdollisuus pärjätä ilman tukea alkavat ehtyä. Aikaan, jolloin asuinpaikan postinumero menettää merkityksensä.
Ajatus oman kunnan sisäisestä ratkaisusta on hyvä, mutta rohkeampi vaihtoehto avaisi paljon laajempia mahdollisuuksia Rääkkylälle ja rääkkyläläisille. Se avaisi portin Mummolaan, jolla on muutakin kuin sellainen nimi. Se muodostuisi kirkonkylälle sijoittuvasta keskuksesta ja täydentyisi haja-asutusalueen ”etäispesäkkeillä”.
Oikein toteutettuna Rääkkylän Mummolasta voisi tulla valtakunnallinen kiinnostuksen kohde, joka osaltaan takaisi pienelle saaristopitäjälle kasvun ja elämisen eväät. Se vain pitää varmistaa, ettei uudentyyppisestä ratkaisusta muodostu taloudellista rasitetta. Sosiaalisen tuen takapihan rakentamisessa ei ole järkeä, sellainen vaihtoehto pitää sulkea päältä pois.
Tällaisiin uusiin, työpaikkoja luoviin, avauksiin olettaisi kyllä löytyvän helposti ulkopuolista tukea.
Tietoa kirjoittajasta
Toimitus
Liperin ja Rääkkylän paikallislehti vuodesta 1966. Kotiseutu-uutisten sivut syntyvät Liperissä ja Rääkkylässä viiden työntekijän voimin. Oman värinsä lehteen tuovat vakituiset avustajat ja pitkäaikaisen paikallistuntemuksen omaavat kirjoittajat.