Lupa kuvata

Lienet nähnyt joskus lehdessä kuvan, josta voisit bongata kymmenittäin tuttuja. Festareilla, toritapahtumassa tai vaalitilaisuudessa otetussa kuvassa on saattanut näkyä nuoria ja vanhoja, lapsia ja eläkeläisiä. Mitäpä luulet, onko heiltä kaikilta pyydetty lupa kuvan ottamiseen ja julkaisemiseen?

Järjestöt, seurakunnat ja kunnat tehtailevat mielellään lupalappuja lasten kuvaamiseen. Heillä on oikeus miettiä omalle toiminnalle kuvaussäännöt. Samaan aikaan olisi kuitenkin syytä muistaa, että yhteisiä pelisääntöjä nämä tahot eivät voi muuttaa. Kerhon pitäjä voi olla laittamatta lapsen askartelukuvia facebookiin, mutta hän ei voi luvata vanhemmille, ettei heidän lapsensa näkyisi muiden ottamissa konserttikuvissa.

Jalkapalloa harrastavan lapsen vanhempi voi yrittää rajoittaa lastensa pelikuvien julkaisemista – turhaan. Kun vastustajan huoltaja Maija ottaa omasta mussukastaan potkukuvia ja taustalla viilettää muita lapsia, saattaa Maija tyrkätä otoksensa sosiaaliseen mediaan muitta mutkitta.

Julkisella paikalla saa aina kuvata, mutta esimerkiksi loukkaavia kuvia ei saa julkaista. Jos jokaiseen tavanomaiseen lehtikuvaan kysyttäisiin ihan jokaisen kuvan taustallakin olevan lupa, olisi kuvatarjontamme aika köyhää. Aikuiset ihmiset ymmärtävät usein itse väistää kuvaajaa, jos eivät fotoihin halua eksyä.

Jos joku tulee kertomaan minulle oikeasta lastensuojelutapauksesta, jonka perusteella tytön tai pojan kuvia ei saisi lehteen laittaa, kunnioitan tietysti toivetta. Vaikka kyseinen lapsukainen olisikin vain taustalla sivuroolissa, hädin tuskin oman äitinsäkään tunnistettavissa.

Muutoinkin toiveita toki pyritään kuuntelemaan, mutta välillä ”turhat” toiveet aiheuttavat harmaita hiuksia. Jutun kannalta paras kuvako on heitettävä roskiin, koska joku aikainen ihminen ei halua näkyä siinä? Tai mitä tehdään sille kehitysvammaiselle miehelle tai eskarin tytölle, joka haluaa olla jokaisessa kuvassa mukana, vaikka ei saisi? Olisihan se kiva, jos rajoituksia latelevat vanhemmat selittäisivät asian omalle lapselleen.

Tässä työssä on tottunut siihen, että aika ajoin joku suuttuu kirjoituksistasi tai ottamistasi kuvista. Oikeastaan se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, jota ilman työ olisi aika mautonta. Jos juttusi ei ikinä nostata tunteita, mitä toimittaja oikein olet.

Jaa:Share on Facebook

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *