Liukkaasti lattialla

Lavatanssin ystävät kokoontuvat tänä viikonloppuna kolmatta kertaa Liperiin humpan suomenmestaruuksia ratkomaan – Liukkaasti Liperissä.
Ennakkoarvioiden mukaan humppaamaan ja bluesin tahtiin tunnelmoimaan on tulossa ainakin 80 paria eri puolilta Suomea.
Järjestävästä seurasta kilpaparketille on lähdössä ainakin seitsemän paria.

Se tietää kesäiseen kirkonkylään lisää vilskettä, vaikka tanssiväki melko tiiviisti viihtyykin lavan liepeillä, jos eivät itse ole lattialla.
Mutta jossain heidänkin on syötävä ja yösydännä käytävä pitkäkseen, joten tapahtuma merkitsee myös tuloja paikallisille yrityksille.

Liperin lavatanssijat ovat saaneet nelivuotisen toimintansa aikana varsin paljon aikaiseksi.
Jäseniä nuoressa seurassa on jo pari sataa, heistä suuri osa varsin aktiivisia. Osa kiertää lavatanssikilpailuissa ympäri maata välittämässä muillekin lajin harrastajille iloista itäsuomalaista menoa.
Osa, noin puolensataa Lilaa, varmistaa talkoovoimin, että kesäisessä tapahtumassa Liperin lavalla kaikki sujuu juuri niin liukkaasti kuin luvattu on.

Lämmittely lavalla alkaa jo perjantai-iltana, lauantain kilpailu-urakka alkaa aamuvarhaisella ja kestää aamutunneille saakka. Vauhtiin päästyä tanssit jatkuvat vielä maanantaina ja tiistaina, vaikka silloin ei enää pistetäkään jalalla koreasti kilpamielessä.
Järjestelyt ovat sujuneet mallikkaasti, ainut murhetta aiheuttanut seikka on ollut kisojen juontaminen. Aiempien vuosien juontaja menehtyi, sijalle lupautuneelle tuli ylipääsemätön este. Siitäkään ei ylipääsemätöntä ongelmaa tullut; liperiläiset päättivät hoitaa juonnot omin voimin.

Kaikille tärkeintä lienee tanssien tuoma liikunnan ilo ja harrastuksen tuoma kaveripiiri.
Liperiä voisi tituleerata tanssivaksi kunnaksi, sillä lavatanssijoiden lisäksi paikkakunnalla on innokkaita nuoria kilpatanssijoita taustajoukkoineen sekä useita menestyviä nuorten – ja nyt jo aikuistenkin – tanhuryhmiä.
Nuoriso ei ole vielä jostain syystä lavatansseihin rynnistänyt, vaikka esimerkiksi Lilojen jäseniksi alle 15-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi ja saavat jäseninä mm. tanssikursseista samat edut kuin maksavat aikuisetkin.

Lavatanssien ystävät ovat vinkanneet lajin lukuisista hyvistä puolista. Monipuolisen ja kuntoa parantavan liikunnan tahdissa unohtuvat stressit ja työpaineet ja hoituvat sosiaaliset kanssakäymiset.
Jälkimmäistä vinkkiä suunnataan etenkin sinkuille, yksinäisille. Mikä on sen luontevampi tapa tehdä tuttavuutta vastakkaiseen sukupuoleen kuin pyytää tai lähteä tämän kanssa pyörähtelemään tanssilattialle!

Tanssi ei ole sen paremmin kilpailulajina kuin harrastuksenakaan ryppyotsaisten stressihommaa.
Kilpaparketeilla kasvoille liimataan auvoisa hymy, vaikka kuinka varpaat olisivat tohjona ja niskaa kolottaisi.
Lavoilla – kilpailuissakin – pyörähtely otetaan rennommin. Liperiläiset tanssijat ovat lähteneet tietoisesti jakamaan iloa itselle ja katsojille: mestaruuskisojen kupeeseen on tuotu asusteilla milloin hippimeininkiä, milloin elvistelyä.
Tapa on alkanut levitä laajemmaltikin, sillä alkukesästä järjestäjiltä on kyselty, miten pitäisi pukeutua bluesin ja ikivihreän musiikin vietäväksi.
Myös sarjajako mestaruuksia humpatessa poikkeaa monista muista lajeista: 80 tai 100 sarjan nimessä tarkoittaa vähintä tanssiparin yhteenlaskettua ikää.

Liperin lavatanssijoiden päällimmäisenä päämääränä on vanhan tanssikulttuurin säilyttäminen ja tanssilavojen nostaminen niiden ansaitsemaan arvoon.
Viime kesän kisoissa kävi Liperin lavan tunnelmia haistelemassa noin 700 ihmistä. Vähintään saman verran yleisöä ansaitsee varmasti tulevan viikonvaihteen tapahtumakin. Jos oma tanssijalka ei vipata, niin silmiään voi lepuuttaa muiden menoa seuratessa.

Vastaa