”Hänet näen sitten vanhuuden syksyssä, pää harmaana, hartiat kyyryssä; ovat kasvot ryppyiset, silmis on valo lauhtunut ilta-auringon. Tuos sauvan turvissa astuu hän, ja hän näyttää alati miettivän, tien kulkua kummuilta lapsuuden sen loppuun, hautojen äärehen. Hän matkan tappiot, harhailut on kaikki tyynenä kuitannut. Kun elon vaihtelevaiset kuvat taas vuoroon hänelle ilmaantuvat, hän niitä katsoo ja … Jatka artikkelin Kolumni: Halusin vahvistaa minuutta – Löysin monta kuvaa ja tarinaa, jotka minua selventää lukemista