Maalia sutien ja seiniä mittaillen
Kevätvalo jos mikä on hyvä syy katsastella kodin nurkkia kriittisellä ilmeellä. Eikö vain jo alakin putkahdella mieleen yhtä jos toista remontoitavaa, kun kriittisin silmin tutkiskelee pirttiä niin sisältä kuin ulkoa.
Ideat aivan pulppuavat päähän, mitä olisikaan mukava kunnostaa seuraavaksi!
Jos päästää itsensä haaveilemaan, kannattaa samalla uneksia myös lottovoitosta. Remontointi kun on mitä oivallisin sijoituskeino. Vaikka itse tai kotiväen ja muiden talkoolaisten voimin urakat toteuttaisikin, tarvikkeisiin saa uppoamaan sievoisen summan.
Toisaalta on kyse kodista, jossa haluaa viihtyä, joten lopputuloksen on miellytettävä silmää pidemmän aikaa. Lukeudun oikein kodittajien kärkikastiin, sillä valtaosan työajasta teen etänä, joten ei ole sellaista päivää, ettei mieleeni vannehtisi joku sisustusidea tai kukkapenkkiluonnos.
Remontti-innostus on selkeästi periytyvä piirre. Niin kauan kuin muistan, isälläni on aina ollut joku rakennus tahi remontti kesken, kuten nytkin.
Valitettavasti olen myös sisäistänyt ajatuksen, että itse tekemällä voi oppia mitä tahansa, joten varjelkoon kaikkia suunnitelmiani. Tällä hetkellä meneillään on ankara tapettivalinta, sillä olohuoneen siniset sävyt ovat vaihtumassa vaaleaan ja harmaaseen. Puolisoni riemuksi huoneesta on kadonnut milloin sohvapöytä maalaukseen tai ilmaantunut uusi vitriinikaappi.
Huonekalujen suhteen kierrätys on mitä mainioin tapa uusia ilmettä. Ai sitä riemun tunnetta, kun kulahtaneesta, mutta napakasta kalusteesta saa juuri sen oikean sävyn ihan itse maalaamalla! Nyt eletään onneksi sitä aikakautta, kun kokopuiset huonekalut eivät ole suuressa suosiossa. Ikuinen remontoija kiittelee, kun materiaalia saa edullisesti ja valikoimaa piisaa. Unelmien kirjahylly kököttää jo olkkarissamme, mutta voi olla, että se vielä sävynsä vaihtaa, jahka remontti valmistuu aikanaan.