Poijjanjurpelo monitoimimiehenä

Olin Kotiseutu-uutisten palveluksessa vuoden 1975 alkupuolelta vuoden 1980 syyskuuhun. Siitä on sen verran aikaa, että oli kaivettava työtodistus esiin, ja tarkistettava, pitivätkö muistikuvat toimenkuvastani paikkansa.

Työtodistuksen mukaan tehtäviini kuuluivat ilmoitushankinnan lisäksi ilmoitusten suunnittelu ja -taitto sekä laskutus, valokuvaus, valokuvien kehittäminen ja kopioiminen, lehden sivufilmien kuvaus ja kehitys.

Ei liene liioiteltua sanoa, että olin talossa monitoimimiehenä. Muistan tosin, että eräs asiakas sanoi minua poijjanjurpeloksi. Taisipa hän vähän epäillä osaamisianikin. Nyt yli 65-vuotiaana eläkeläispappana on helppo ymmärtää miksi. Kyllä minustakin pari-kolmekymppiset ovat jo pidemmän aikaa näyttäneet kovin nuorilta.

Vuodet Kotiseutu-uutisissa olivat antoisia. Parasta oli työn vaihtelevuus. Kahta samanlaista päivää ei ollut. Kokemusta tuli monelta kantilta.

Vakioilmoittajat tulivat tutuiksi, ja asiointi heidän kanssaan oli mutkatonta. Joskus kävin paikan päällä, useimmiten asiat hoituivat puhelimitse.

Mieleen ovat jääneet myös juttumatkat, joilla olin valokuvaajana. Lehden levikkialue tuli nähdyksi joka puolelta.

Vaikka kaikki työn osa-alueet olivat omalla tavallaan kiinnostavia, erityisen mieluista oli ilmoitusten suunnittelu. Myös taittamisesta pidin paljon.

Taittopäivinä meno oli hektistä. Viime hetken ilmoitukset oli saatava ajoissa latojalle. Sitten oli vuorossa ladelmien vahaaminen, aineistojen leikkaaminen ja liimaaminen. Oman aikansa vei myös kuvien valmistaminen pimiössä. Monesti työpäivä jatkui tiistaiaamusta pitkälle keskiviikon puolelle. Ja kahvia kului.

Kun toiset olivat saaneet omat osuutensa valmiiksi, oli minun tehtävänäni vielä sivufilmien työstäminen valmiiksi painoa varten. Ja taas oli painuttava pimiöön.

Keskiviikkoisin oli ohjelmassa sivufilmien vienti Ylämyllyn asemalle, josta ne matkasivat junalla Pieksämäelle Lehtiseppien kirjapainoon. Jakelupäivä oli tuolloinkin torstai.

Mutta aika aikaansa kutakin. Myöhempinä työvuosina muissa maisemissa tuli tietokoneella työskentely tutuksi. Täytyy sanoa, että oli se käsipelissä touhuaminen melkoista turaamista.

Sähköiset pelit ja vehkeet ovat antaneet aivan uudet ulottuvuudet näyttävien ratkaisujen toteuttamiseen. Se näkyy myös Kotiseutu-uutiset –lehdessä, vireässä viisikymppisessä.

 

Kari Pitkänen

Kotiseutu-uutisten monitoimimies 1975–1980

Vastaa